sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kehyspussukka ystävälle

Se tunne joka valtaa heti ensikohtaamisella, kangasrakkaus. Jo aikaa sitten näin tämän ihanan mustavalkoisen käsityöaiheisen kankaan tilkkuopellani myynnissä ja sitähän oli heti ostettava. Vähän samankaltaista kangasta minulla on ollut jo aiemminkin, mutta se oli värillistä eikä yhtään niin kivaa kun tämä kangas, jonka pauloihin heti jäin kiinni. No, myönnettäköön tämä samainen kangas ihastuminen käy minulle muulloinkin hyvin hyvin usein.. Mutta eihän se pahastakaan voi olla ja kankaitahan ei voi olla koskaan liikaa, vai voiko? :-)

Kauaa minun ei edes tarvinnut miettiä mitä tästä ihanuudesta ompelisin ensi töikseni. Kun suunnitelma oli selvä, niin sitä vain toteuttamaan eli lukkokehyspussukan ompelisin. Toisella puolella olisi valkoisella kankaalla kehystettynä pieni pala tätä ihanuus kangasta ja toinen puoli olisi kokonaan ihanuutta. Sisävuoren ompelisin vaaleanpunaisesta kankaasta ja sinne iso tasku tietenkin tästä ihanuudesta. Kovasti suunnittelin myös, että olisin ommellut tähän myös kapean hihnan, niin pussukkaa olisi voinut käyttää myös pienen laukun asemasta, mutta ei se sitten ollutkaan niin hyvä idea tätä pussukkaa varten, joten sen jätin tähän tekemättä. Ja sitten kehyksen liimaus ja valmista tuli. 

Kovasti olin tätä pussukkaa itselleni tekemässä, mutta nyt kävi taas jälleen kerran sillä tavalla että eihän tämä minulle jäänytkään omaan käyttöön. Ystävälläni oli synttärit lähestymässä ja hän on myös innokas käsitöiden tekijä ja arvelin, että hän tykkäisi myös tämmöisestä pussukasta. Joten tämän pussukan annoin hänelle lahjaksi. Siitä kun olen hänelle tämän pussukan antanut on mennyt jo jonkin aikaa, joten olen saanut kuulla palautetta tästä ja kuulemma on ollut tarpeellinen ja kovassa käytössä.

 





Onneksi minulla on vielä jäljellä tätä kangasta, joten voin ommella itsellenikin jotain tästä. Suunnitelmana olisi ommella tästä muistikirjaani uudet kannet, mutta siitä sitten myöhemmin lisää, kun olen saanut sen ommeltua.


Ihanaa sunnuntaita! 

-Alvariina-






sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Vauvalle neulotut asusteet

Voi apua kuinka pienet villasukat!? Tuumasin välittömästi, kun aloin neulomaan pienen pieniä junasukkia. Koskaan aiemmin en olekaan neulonut mitään näin pieniä juttuja ja nämä ensimmäiset  pienet neulomukset herätti itsessäni koko ajan ihailua ja ihmettelyjä! Halusin neuloa pienokaiselle ensimmäisiksi asusteiksi ne perinteiset eli kypärämyssyn, lapaset ja junasukat.

Junasukkia olin ihastellut aiemmin monissa Facebookin käsityöryhmissä ja onhan niillä sen verran ihana tarinakin taustalla, että nämä sukat valikoitui ensimmäisenä To do-listalle, silloin kun sain kuulla lähipiirini vauvauutisista. Nämä sukat oli ihanat neuloa ja suht nopsaan valmistuivatkin. Ensi ihmettelyjen jälkeenkin ihmettelin vielä moneen kertaan, että kuinka pienet sukkaset onkaan, voi että.. Junasukkien ohjeen löydät täältä.

Kypärämyssyn neuloin Novitan ohjeella, täällä. Myssyn ohjeen lukeminen tuotti jonkun verran työtä ja muutamaan otteeseen jouduin purkamaankin, kun en ihan meinannut hoksata mitä tehdä ja mihin suuntaan se kulma kääntyy, huoh.. Mutta onneksi sain apuja ystävältäni tämänkin ohjeen tulkkaamiseen. :-) Niin se myssy kuitenkin vaan valmistui ja näin jälkikäteen ei tuo kyllä ollut vaikea tehdä, kun vaan tajusi sen ohjeen.

Lapasethan toki piti neuloa tähän settiin myös ja nämä valmistuivat ihan itsestään! Ja voi kuinka helppoa oli, kun ei tarvinnut peukaloa tehdä. Lapasiin löydät ohjeen täältä.

Kaikki nämä neuloin ihanan harmaasta Maija-langasta, mutta nyt taisin olla niin tohkeissani, että en edes hoksannut langankulutuksia punnita, mutta kokonaisarvio näiden langankulutukseen on ehkä noin 130gr todella karkealla arviolla. Puikot oli 3mm hiilikuidut. Nämä kaikki oli niin kovin mukava neuloa, niin luulenpa että kohta täytyykin alkaa tekemään astetta suuremmat versiot näistä niin on sitten vauvelille sopivan kokoiset myöhemminkin.








Tähän loppuun vielä sukkien tarina.

"Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niimpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet aina kun tuttavapiiriin syntyy uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.

Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa."


-Alvariina-

maanantai 9. lokakuuta 2017

Herra pupunen, virkattu uniriepu

Hiphei! Täällä ollaan ja blogi on herännyt pienestä uneliaisuudesta eloon. Viime kuukaudet olen virkannut, neulonut ja ommellut kuitenkin ihan urakalla! Jotain pieniä välähdyksiä niistä olen näyttänyt Instagramin puolella, mutta miksi sitten en ole niitä teille näyttänyt kokonaisuudessaan? Olen tehnyt käsitöitä maailman ihanimmalle pienelle vauvalle joka syntyi lähipiiriini syyskuun lopussa. Panttasin näitä tekemiäni juttuja niin kauan kunnes olin saanut antaa nämä pienokaiselle. Näin sain pidettyä nämä vähän salassa myös pienokaisen vanhemmiltakin. Joten nyt on aika esitellä nämä työt pikku hiljaa myös teillekin. Ihana olla taas täällä ja nyt lupaan, ei enää salaisuuksia ja kaikki tulee jatkossa sitä mukaa kun työt valmistuu.


Saanko esitellä teille Herra Pupusen! Hän on virkattu uniriepu, miellän tämän nyt vähän hienommaksi kuin riepu, mutta sehän se kuitenkin on. Virkkasin tämän Novitan Kotiväki Kartano-langasta, virkkuukoukkuna oli kokoa nro.2. Silmät ja nenän tein vähän paksummasta bambu-langasta. Ohjeen tähän otin  Janitan kätösistä blogista, ohje löytyy täältä. 

Tuo itse riepu eli tähtikuvio valmistui tosi nopsaan ja oli kyllä tosi kiva virkattava. Mutta tuo pupunen olikin sitten vähän eri juttu. En ole kovinkaan paljoa virkannut tuon tapaisia pikku juttuja, niin noin pienissä oli kyllä haastetta kerrakseen! Minulla on muutenkin aika napakka virkkausjälki ja noin ohkanen lanka ja hepponen koukku oli sormilleni aika kivuliastakin välillä. Mutta muutaman tuskaisen illan pakertamisen jälkeen sai pupunen kaikki osat kokoon.

Herra Pupusesta oli kyllä aika sympaattisen näköinen ja toivottavasti hänestä tulee kiva kaveri pikkuiselle. 






Kuten aiemminkin olen maininnut, niin onnea on saada tehdä käsitöitä rakkaille ihmisille. Ja mikä hienointa nyt on tullut uusi pieni rakkaus, jolle on ilo ja kunnia saada tehdä pieniä juttuja.

-Alvariina-








sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

The Eväskassi

Olen kuljettanut töihin menevät eväät jo ikiajat jos jonkinmoisessa muovipussissa. Hyvin usein pussit on olleet niitä kaupoista tulleita kirkkaita hedelmäpusseja, kuulostaako yhtään tutulta? Kyllästyin viime syksynä niihin muovipusseihin ja eihän niiden käyttö muutenkaan ole mitenkään järkevää. Ja ompelenhan muutenkin jos jonkinmoista kassia ja pussukkaa, niin miksi en ole jo aiemmin tehnyt eväillenikin omaa kassia.. Halusin siis tehdä the eväskassin, joka on juuri passelin kokoinen  eväsrasialleni ja juomapullolle.

Tosiaan aloitin tekemään tätä kassia jo viime syksynä ja sitten kankaiden leikkauksessa tapahtui pikku virhe, joka sitten ihan ministi hankaloitti kassin tekoa, mutta siltikin kassista tulisi sellainen kuin siitä haluaisin. Kuitenkin tuo pikku virhe ehkä aiheutti jonkinlaisen tympääntymisen koko kassiin  joten projekti jäikin sitten odottamaan seuraavaa inspiraatio joksikin aikaa, eli tänne asti. Alunperin suunnitelmassani oli, että kassin sivuun tulisi oma taskunsa juomapullolle, mutta aikani taskua pyöriteltyäni ei se sitten toiminut kuten halusin ja pohjan koko oli siinä vaiheessa vielä säädettävissä, niin pullokin sai sitten paikkansa kassin sisältä.

Kankaaksi valikoin tuon ylihienon kankaan, ihan vain sen vuoksi että miksei juuri se eväskassi jota lähestulkoon joka päivä mukanani kuljetan voisi olla juuri sen näköinen josta tulen pitämään vielä pitkänkin ajan päästä. Ja saahan sitä eväskassikin olla hieno ja sellainen tästä mielestäni tulikin. Nyt on ilo kuljetella omia eväitä töihin!









-Alvariina-





tiistai 28. maaliskuuta 2017

Pienestä se oli aloitettava

Minulla oli nyt hetken aikaa kausi etten pystynyt tekemään mitään käsitöitä ja mitä enemmän aikaa kului niin samalla olin selättänyt ne kaikki tuskaisat käsityö vieroitusoireet. Kuinka olikaan alkuun vaikeaa olla tekemättä mitään ja ajatuksissani sitten neuloin ja ompelin sen mitä kerkesin, kunnes sitten olinkin mukautunut siihen tekemättömyyden olotilaan ja siitä nouseminen olikin sitten oma haasteensa. 

Alkuun tekemiseni oli rajoittunut hyvin pieniin asioihin, koska ainoa mitä pystyin tekemään oli pienet pistot käsinommellen.. Minulla oli ollut jo aiemmin aikomus ommella itselleni uusi pikku rahapussukka entisen hyvin palvelleen tilalle. Joten lähdin sitten yrittämään ompelemaan käsin tätä pussukkaa.

Valitsin kankaistani sen mieluisimman ja sopivimman tähän käyttötarkoitukseen, lisäksi pieni pätkä pitsiä ja pieni ruusu nappi koristukseksi. Materiaalit kun olin valinnut, niin sitten vaan niitä pieniä ompeleita käsin tehden pienissä erissä ja niin se uusi rahapussukkani hiljalleen valmistui. 

Tästä tuli juuri passelin kokoinen. Tänne mahtuu juuri ne päivittäisessä käytössä tarvittavat kortit sun muut jutut. Ja kyllä, minä joka olen ollut vähän "allerginen" käsinompelulle, niin sain kuin sainkin tehtyä itselleni uuden rahapussukan ja ihan kokonaan ilman koneita! 






Tämän pienen pussukan myötä sain myös takaisin sen tekemisen ilon ja nyt tässä valmistuukin sitten pikku hiljaa muitakin juttuja. 


Ja mikä parasta, ihana on olla taas täällä blogin maailmassa! <3

-Alvariina- 




lauantai 28. tammikuuta 2017

Joulun lahjat

Joulusta on mennyt jo jokunen tovi, mutta en ole vielä tänne päässyt aiemmin esittelemään tuotoksiani, niin tässäpä niitä nyt sitten tulee. 

Kuten aiempinakin vuosina, niin tänäkin vuotena joulu pääsi taas minut yllättämään ja kiire kaikella tekemisellä taas kerran tuli! Jotain saattoi jäädä tekemättäkin mitä ajatuksissani oli, mutta ne tärkeimmät sain valmiiksi kuitenkin aikataulussa. Jos kuitenkin tänä vuonna muistaisin alkaa tekemään juttuja vähän aiemmin. Tässä on yksi hyvä tavoite tälle vuotta.

Lahjapaketteihin sujahti tänä vuonna seuraavanlaisia juttuja..

Teeteen Pallaksesta virkkasin 3,5mm koukulla kolmiohuivin lämmittämään tätini hartioita tai voihan tämän kietaista myös kaulan ympärille viileällä ilmalla. 

Äidilleni neuloin 4mm puikoilla Novitan 7veljestä sinapin värisestä langasta kaulaliinan. Tämä on neulottu ihan simppelillä helmineuleella. Olinkin unohtanut kuinka ajattoman ja kauniin näköistä pintaa helmineuleella voikaan saada aikaiseksi. 

Piirakkasukkia olin neulonut valmiiksi vuoden varrella ja nämä olivatkin ainoat mitkä jemmoistani valmiina löytyi jo hyvän aikaa ennen joulua. Nämä kaikki on tehty Novitan 7veljestä langoilla ja 3,5mm puikoilla. 

Nämä villasukat lähti lämmittämään tätini miehen jalkoja. Joskus vähän jännittää koon puolesta osuuko oikeaan, mutta kyllä nämä oli olleet juuri sopivan kokoiset. Nämä on tehty myöskin Novitan 7veljestä langoista vihertävän sävyistä Nostalgiaa ja harmaata, puikot 3,5mm. 

Lopuksi jotain ommeltuakin. Ompelin jo aiemmin syksyllä nuo tilkkublokit ja juuri ennen joulua keksin käyttää nämä patalappuihin. Nämä oli niin söpöt, että hetken aikaa jouduin miettimään raaskinko laittaa näitä ollenkaan joulupakettiin, kun nämä olisi sopineet niin hyvin myös omaan keittiöön. Mutta pakettiinhan ne meni, kuten olin päättänytkin ja saanhan minä näitä tehtyä itselleni sitten jossain vaiheessa.

Nämä kaikki lahjat sujautin kangaskasseihin, jotka korvasi tänä vuonna joulupaperin. Niistä voitte lukea tästä aiemmasta kirjoituksesta. Jotain muutakin paketteihin sujahti ja maailmalle lähti, mutta kaiken tohinan keskellä en enää kuvia muistanut taikka kerennyt ottaa, mutta onhan sitä tässäkin.

Nyt kun olen saanut joulun jutut tänne kirjoitettua, niin seuraavan kerran tuleekin sitten vielä vähän viime vuotta ja vähän tämän vuoden tavoitteita, näistä sitten myöhemmin.


-Alvariina- 






perjantai 30. joulukuuta 2016

Uusi vuosi 2017 ja sen odotus

Joulu meni ja uusi vuosi on jo ihan ovella..

Kerron teille tähän alkuun sen verran, että liukastuin juuri ennen jouluaattoa ja siinä samalla käteni murtui ja nyt sitä koristaa punainen kipsi.. Joten tällä hetkellä minun on vähän vaikea käyttää näitä koneita, jotta voisin kunnon päivityksiä tänne tehdä. Olen nyt hetken aikaa hiljaisuudessa, kunnes saan taas käteni kuntoon.

Olisi niin paljon teille kerrottavaakin! Joululahjat joita annoin, langankulutukset ja varsinkin se vuoden kokonaissaldo ja vähän kaikkea muutakin. Mutta odottakoon kaikki nämä nyt sitten sitä parempaa hetkeä.. Toivottavasti jaksatte tämän tulevan hiljaisuuden ja aloitan oman blogivuoteni vähän myöhemmin.

Nyt voin vaan ajatuksissani tehdä käsitöitä ja niitähän nyt sitten kasaantuukin hyvin paljon tuonne ajatuksien projekti listalle. Nyt saa virkkuukoukut ja neulepuikot olla ja hengähtää, odottakoon nekin sitten sitä hetkeä, kun pystyn taas jotain tekemään.

Omasta puolestani toivon, että tulevasta vuodesta tulisi paljon parempi ja onnekkaampi mitä tämä vuosi kohdallani on ollut. Ja sitä vahvistaen ostin jo syksyllä tuon ihanan Unelmieni vuosi-kalenterin, joka valaa minulle uskoa osaltansa siihen parempaan vuoteen.



Mutta kaikesta huolimatta haluan toivottaa teille kaikille ihanaa ja onnekasta uutta vuotta! <3


-Alvariina-