sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi vaihtuu

Nyt on tämä vuosi lopuillaan ja on aika ottaa vastaan vuosi 2018. Nyt näin vuoden lopussa voin vaan todeta tämän vuoden olleen yhtä litteä kuin pannukakku valmistuneiden töiden osalta. Joskus suunnitelmat ja ajatukset eivät vain kohtaa todellisuutta ja niistä ei pidä lannistua vaan täytyy vain hyväksyä se hetki sellaisenaan ja sitten tuleva voikin olla se jota jo aiemmin suunnittelit hetken olevan. Joten olkoon tämä kulunut vuosi ollut se minun välivuosi ja ensi vuosi on sitten se parempi.

Tässä vuodessa oli kuitenkin paljon hyvää ja ihania uutisia jonka vuoksi minäkin pääsin tekemään ihan uusia juttuja. Kuten loppu vuoden postauksista saittekin lukea, niin tekeleeni painottui syksyllä hyvin paljon vauva juttuihin, joita olen tehnyt tädin rakkaalle pienelle ihmeelle.

Päätin etten tee mitään lupauksia tai suunnitelmia ensi vuodelle. Mutta olen kirjannut ylös ne käsityöhaaveet joita haluan ensi vuonna tehdä. Ajattelin, että eihän niitä paljoa tule, mutta nyt kun kaikki haaveet on kirjattu ylös niin kyllä niitä haaveita vaan paljon onkin! Listalta löytyy paljon tuttuja juttuja, mutta myös jotain uuttakin, kuten vaatteiden ompelu joita aiemmin en olekaan tehnyt. Nyt vuoden vaihtuessa alan käsityöhaaveitani  toteuttamaan ja tekemään ja katsotaan sitten vuoden päästä mitkä kaikki haaveet sain toteutettua.

Tämän vuoden haluan päättää ihanan harmaisiin villasukkiin jotka neuloin itselleni ja sain sukat valmiiksi sopivasti juuri joulupäiväksi. Minulla oli pitkään ollut toiveena saada ihan perinteiset harmaat villasukat. Jotenkin tuli väriähky kaikista kirjavista sukista joita sukkalaatikkoni on tupaten täynnä. Halusin neuloa ihan perus malliset näistä sukista, samoin kuin väriähky niin myös kaikki pitsikuviotkin nyt jätin tekemättä. Eli lopputuloksena on maailman perinteisimmät harmaat villasukat, mutta ah niin ihanat ja niin täydelliset!







Oikein ihanaa ja loistavaa uutta vuotta teille ja kiitos, kun olette pysyneet mukana!

-Alvariina-

perjantai 15. joulukuuta 2017

Käsityöblogit joulukalenteri 15.luukku: Patalaput

Pääsin osallistumaan tänäkin vuonna Facebookin Käsityöblogit-ryhmän joulukalenteriin ja tässä tulee tämän päivän 15.luukku. Eilinen luukku oli Pihlajan oksalla -blogin päivä ja huomisen luukun tekee Pikku Akan Tilkkuvakka -blogi.

Minulle joulussa tärkeintä on muutamat pienet asiat. En osaa stressata millään ruokasuunnitelmilla tai muilla vastaavilla asioilla joulun tuloa, sieltä se aina tulee ja sitten saa olla ihanassa omassa rauhassa muutaman päivän kotosalla. Mutta on yksi asia josta osaan stressata joka vuosi ennen joulua ja ne on ne itsetehdyt lahjat ja joka vuosi se joulun tulo pääsee minut yllättämään, niin kävi nytkin!

Olen tykännyt tehdä pieniä joulumuistamisia joita on helppo postissa lähettää ystäville toiselle paikkakunnalle. Jo aikaisin syksyllä tiesin, että tänä vuonna tulen jatkamaan viime vuonna aloittamani teemaa eli jotain hyödyllistä ilman lahjapapereita. Ja nehän on patalaput, jotka sujahtaa näppärästi kirjekuoreen.

Patalappujen kankaat on pääsääntöisesti tänä vuonna käyttämistäni kankaista, joista aina jää jos jonkinlaista ylimääräistä suikaletta. Tämä on yksi mainio tapa päästä suikaleita eroon ja samalla lahjan saaja saattaa bongata jo tutun kankaan, jonka on saattanut nähdä jossain muussa tekeleessäni tänä vuonna. Suikaleita yhteen sovittamalla saa kivat patalappupohjat, toiselle puolelle laitoin yhdestä kankaasta palan, kankaiden väliin laitoin patalappuvanua. Lisäksi ompelin vielä lenkin kohdalle napin, joita tykkään useasti käyttää pikku koristuksina.







Vielä tuossa olisi iso läjä keskeneräisiä patalappuja odottamassa kanttausta ja pahoin pelkään, ettei aika riitä, mutta josko sitä vielä jostain saisi nipistettyä sen muutaman ylimääräisen tunnin. Siinäpä se minun joulustressi sitten onkin. :-)

Nämä, kun vielä sujauttaa pikku kortin kanssa kivaan kirjekuoreen ja kirjoittaa siihen pienen maininnan, että "ei saa avata ennen jouluaattoa", niin näihin ei sitten tarvitse kääräistä mitään lahjapaperia.

Mukavaa joulun odotusta!

-Alvariina-




sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Unipesä vauvalle

Olen viime aikoina julkaissut paljon vauvajuttuja, joita olen tehnyt lähipiiriini syntyneelle vauvalle. Lapsi jututhan ei ole olleet aiemmin ihan se ykkösjuttu blogissani, mutta nyt vaan tilanne on ollut se, että näitä ihania pieniä asioita on tullut tehtyä ihanalle pienokaiselle. Jatkossa tilanne tulee tasoittumaan ja tulee olemaan muutakin kuin vauvajuttuja, joten te jotka ette näistä ehkä niin paljoa välitä (myönnän, että lukeuduin itse tähän ryhmään aiemmin..), niin yrittäkää kestää mukana ja muutakin tänne on kyllä tulossa. Mutta eihän näitä vauvajuttuja vaan pysty vastustamaan ja millä ilolla näitä olen tehnyt niin sitä ei voi edes kuvailla! Paljon rakkautta ja ihania ajatuksia näitä tehdessä on ollut mukana siinä samalla, kun kankaita olen leikannut, värejä suunnitellut ja silmukoita neulonut.

Ja tämä vauvan unipesä! Kun olin päättänyt ommella tämmöisen unipesän, niin se vaati pitkällisen pohtimisen ja suunnittelun. Mutta kun olin vauvan vanhemmille vihjannut, että voisin unipesän vauvalle ommella, niin tehtävähän se oli! Mutta kyllä jännitti, pidin tämän tekemistä haasteellisena ja vaikeana. Onneksi luin muutamasta eri blogista jutut näistä unipesistä ja niistä sain vahvistuksen, että ei tämän ompelu niin kummoista ole. 

Kankaat tähän ostin paikallisesta Eurokankaasta ja sieltä sain oikein hyvää palvelua. Kun kerroin mitä varten kankaita olin ostamassa, niin minulla taisi tuuria matkassa, kun myyjä oli vastaavan ommellut. Sain pähkittyä hänen kanssaan kankaan menekin ja muut jutut. Sekä sain vielä hyvät vinkit mitä kannattaa ottaa huomioon tätä tehdessä. Kangasta oli tarkoituksella sen verran reippaasti, että ompelin vielä aluskankaan, joka antaa vähän suojaa pesän oikealle aluskankaalle.

Yhden illan leikkasin ja teippasin kaavoja yhteen, toisen illan leikkasin kankaita ja kolmantena päivänä ompelin. Kaavan otin netistä, jatkoin pesän pituutta alkuperäisestä ohjeesta. Toki tämän olisi saattanut nopeamminkin tehdä, mutta onneksi tämän tekemisen kanssa ei ollut kiire ja mitäpä sitä turhaa hötkyilemään. Kun olin saanut tämän valmiiksi, niin oli kyllä voittajafiilis ja ei, tämä ei ollut ollenkaan vaikea tehdä! 





Tuossa yllä olevassa kuvassa on nyt kokonaisuutena paketti, joka lähti vastasyntyneelle ihanuudelle. Kuvassa näkyy muutkin pikku jutut mistä olenkin tänne jo juttua tehnyt. 

Ja nyt kun yhden tällaisen unipesän olen ommellut, niin taidanpa ommella toisenkin, kun sopiva hetki tulee. Meidän vanhempi kissa meinasi omia tämän unipesän välittömästi. Joten luulen, että ompelen hänelle oman pesän vähän lyhennettynä versiona. :-) 

-Alvariina-




sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kädentaidot -messut 2017

Sain Suomen Kädentaidot-messuilta blogisti-passin vastineena blogi kirjoitusta vastaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroinkin, niin nämä messut oli minulle paljon odotettu ja kässä harrastukseni yksi vuoden kohokohta. Messuilla on tullut käytyä jo niin monena vuotena, että tiesin mitä odottaa ja huomasinkin, kun ennen messuja edeltävänä iltana tein reitti suunnitelmaa, niin hain sieltä ne tietyt kauppiaat, joiden osastolla halusin ehdottomasti käydä. Olenko jotenkin kaavoihini kangistunut vai mistä se johtuukaan, että ennakkoon ei oikein osaa etsiä mitään uutta mielenkiintoista?

Mutta kuitenkin jotain erilaista aiempiin vuosiin, niin tänä vuonna kiinnitin huomiota myös lasten kankaisiin, mihin aiempina vuosina ei ole ollut tarvetta niihin perehtyä. Ja voi jestas, kun niihin nyt kiinnitti huomiota, niin kuinka valtavan paljon siellä olikin kankaiden myyjiä ja kyllähän olisi voinut pahemminkin niihin retkahtaa. Mutta olin tehnyt määrätietoisen suunnitelman mitä hankin ja aika tarkkaan niissä pysyinkin. Voisin jopa vähän olalle taputtaa itseäni, kun kerrankin budjetti piti mainiosti ja sain silti ne mitä halusinkin ja vähän myös heräteostoksiakin

Vierailin messuilla lauantaina ystäväni kanssa, hän oli ensi kertaa messuilla käymässä, niin oli mukava, että sai olla "oppaana" siinä samalla. Kaikki hallit tuli kierrettyä hartaasti ja suosikkiini C-halliin piti tehdä vielä kunnon uusinta kierros, etten varmasti missannut mitään ja oltiinhan varmasti nähty kaikki se mitä haluttiin ja vielä vähän enemmänkin.

Piipahdimme myös pienoisrautie- ja nukkekoti messuilla ja voi apua mitä näpertämistä se vasta onkin! Niitä junaratoja vain tuijoteltiin ja etsittiin kaikkia mini miniatyyri asioita! Tuumasinkin ystävälleni, että jos me väkerretään villasukkia sun muita niin ne tyypit vasta väkertääkin! Kunnioitan!
 
Suomen kaunein kukka patalappu kisaan osallistujien tuotokset oli kyllä hurjan kauniita! Ja nyt itselleni tuli ensi kertaa ajatus jota itse olen kuullut sanottavan niistä patalapuista joita olen lahjaksi antanut, että "eihän noin kauniita raaski käyttää!"
 
Nämä Sanna Vatasen virkatut moottorisahat oli kyllä hienoja! Näitä odotinkin näkeväni, en sitten tiedä johtuiko aulassa olleesta väen paljoudesta vai mistä, että oikeasti meinasin missata nämä! Mutta jotenkin nämä ei nyt erottuneet kovin hyvin, olisiko ollut parempi jos tuo tausta olisi ollut vähän massiivisempi tai sitten silmissäni oli vain jotain vikaa.

Soja Murron kansallispukuja näyttelyä ihasteltiin ja muisteltiin millekäs ne meidän kotikulmien kansallispuvut näyttää. Muistamis ongelmaan auttoi Kansallispuku road show-näytös joka katsottiin ja sen aikaa oli hyvä jalkoja lepuutella, kun onnistuttiin saamaan istumapaikat. Näytös oli oikein hyvä ja samalla pystyi numeroiden mukaan katsomaan puhelimella mistä jokin meidän silmää miellyttävä puku oli peräisin. 

Lankafiilistelyä Titityyn osastolla, ihania olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta tällä kertaa ihailut riitti.
 
Nuppu printin osastolle pääsyä olin odottanut ja ensin piti käydä vain ihastelemassa ja ihmettelemässä kankaita jotka vain on niin ihania ja söpöjä! Ostoslistallani oli pinkki  Sydäntalvi joustocollegena, joka jäi viime vuonna ostamatta. Ja nyt sain napattua sitä 1,5m palasen joka kuulemma viimeinen oli. Oi sitä onnen hetkeä!

Hämeen tekstiilituonnin osasto oli yhtä ihana kuin aiemminkin, seinät ja pöytä täynnä mitä ihanimpia ja värikkäitä kankaita niin paljon, että jokainen varmasti löytää sen tarvitsemansa ja mieluisimman. Nämä kolme uutuus kangasta olivat suosikkini! Nämä jätin vielä ostamatta, mutta onneksi saan näitä sitten myöhemminkin.

Viime vuonna Annariikka Qvistin virkattuja nukkeja sai ihastella pääaulassa. Nyt ihastelin hänen korttejaan! Kuinka söpöjä leikkaa&kokoa kortteja, jonka saa kasaan ilman mitään liima virityksiä. Minulle osa messuja on myös katsoa kaikkia ihania korttituotteita mitä on tarjolla. On ihana lähettää postikortteja ja on mukava sitten korttejakin ostaa muualtakin kuin tuosta lähi marketista.
 
 
 
Ja fiilistelyjen lisäksi ne ostokset.. Hankintalistallani tällä kertaa oli oikeastaan kankaita itselleni ja sitten vähän lasten kankaita. Muuten olin avoimin mielin jos jotain eteen tulee. Sinänsä jännä juttu, että aiempina vuosina olen aina mennyt langat edellä, mutta nyt olikin toisin.

Olipa nyt ensimmäinen kerta, että ostin lankaa messuilta Novitan osastolta. Kaunis harmaa sävy merinovillasta ja tuosta saattaa tulla kiva pipo tulevaksi talveksi. Lisäksi ostin toiselta osastolta Prymin muoviset ergonomics-puikot. Olenko ollut jossain pimennossa vai mistä johtuu, että olen missannut ihan tuollaiset puikot? Nyt pääsin näitä testaamaan ja tykkäsin niin kovasti, että nämä täytyi saada myös itselle.
 
Almandiinin osasto oli se osasto, joka oli pakko päästä listalla ja hyvä etten ensimmäisenä tuonne porhaltanut. Nämä Japanilaiset kankaat ovat vaan hurmanneet minut ihan täysin ja on aina ilo mennä osastolla käymään. Vastaanotto on aina niin iloinen ja kyllä siinä muutama sananenkin tulee vaihdettua. Nyt ostin muutaman lastenkankaan. Tuo kissa kangas on ihanan Super pehmeää, josta tulisi ihana peiton toinen puoli ja pitäähän pikku pojalle tehdä jotain tuosta Peter Pan-kankaasta. Itselleni ostin nuo kaksi muuta kangasta ja tuosta reunimmaisesta ajattelin ommella kassin. Kukka kangas on puhdas heräteostos, mutta se oli pakko saada sen kauneutensa vuoksi.
 
Paapiin kankaita olen aiemmin vain ihaillut, kun käyttäjää näille kankaille aiemmin lähipiirissäni ei ole ollut. Mutta onneksi tilanne on toinen ja saan nyt ommella pieniä ihania vaatteita. Nämä Siiri ja Myyry kankaat oli suunnitelmassani saada ja onneksi nämä sainkin ostettua.
 

Kuten yllä jo kirjoitinkin, niin haaveilin saavani Nuppu printin Sydäntalvi kangasta ja onneksi sain tätä nyt yhden tunikan verran. Että ihminen onkin onnellinen ja nyt kauhulla jännitän kuinka raaskin alkaa leikkelemään tätä ihanuutta, kun koskaan en ole itselleni vielä mitään vaatetta ommellut. Mutta ehkä harjoittelen jollain muulla kankaalla ensin, ennen kuin lähden tätä työstämään. Mutta tykkään!

Lopuksi vielä nämä ihanat Annariikka Qvistin kortit lähti mukaani ja noille joulu aiheisille kortteille taitaa olla jo vastaanottajatkin tiedosssa.

Tämmöinen oli minun messu päivä. Kivaa oli, hirmu paljon paljon ihmisiä, mukavia jutteluita. En tiedä oliko messukokemuksella jo osansa, mutta en osannut stressata edes sitä huimaa väenpaljoutta, kaikki lutviutui hyvin ja pääsin näkemään ne mitä aikomuksena olikin. Jos jossain pisteessä oli ruuhkaa, niin hetken kun malttoi odottaa niin kyllä sinne pääsi ihastelemaan tuotteita. Eli maltti oli valttia!

Vaikka alkuun mietinkin, että olenko jotenkin kaavoihini kangistunut, kun suunnitelmassani oli ne vanhat tutut kauppiaat ja uusia reittisuunnitelmasta ei löytynyt. Niin eipä se kyllä haittaa, kun sehän on vain hyvä pohja päivälle ja sitten rikkautena tulee ne uudet ja mielenkiintoiset tuttavuudet joihin eilenkin sain tutustua. Ja näinhän se kuuluu mennäkin, ei kaikkea voi eikä pidäkään suunnitella täysin etukäteen.

Tarkoitukseni oli vierailla messuilla kahtena päivänä, mutta nyt täytyy tunnustaa, että lauantai oli niin tehokas ja hyvä päivä, että en kokenut tarpeelliseksi enää sunnuntaita lähteä messuilemaan. Sain yhtenä päivänä kaiken mitä messuilta halusinkin ja nyt on hyvä fiilis.

Nyt vaan odotellessa uusia messuja! Kyllä vuosi menee nopeaan ja se aika on hyvää aikaa käyttää kuluttamalla nämä materiaalit ja ehkä muutamassa nettikaupassakin tulee piipahdettua, niiden kauppiaitten luona joilta nappasin käyntikortin, mutta vielä en tehnyt mitään hankintoja.

Kiitos messuille, järjestäjille ja ihanille kauppiaille sekä muille tyypeille joiden kanssa sai jutustella, mukavaa oli!

-Alvariina-

torstai 16. marraskuuta 2017

Tampereen kädentaitomessut tulee!

Kyllä, Tampereen kädentaitomessut alkaa huomenna! Oletko menossa messuille? Mitä suunnitelmia, odotuksia tai hankintoja odotat messuilta? Itse olen taas niin pitkään odottanut näitä messuja ja kieltämättä nämä on minulle kässäily harrastukseni yksi vuoden kohokohta!

Suunnitelmanani on taas löytää jotain uutta ja mielenkiintoista itselleni ja niitähän varmasti piisaa taas roppakaupalla. :-)  Viime vuonna olin messuilla kahtena päivänä yksin, mutta nyt olen lauantaina ystäväni kanssa liikenteessä ja sunnuntain hengastelen sitten yksinäni. Odotan jo innolla, että pääsen hypistelemään kankaita ja toki kaikkia ihania lankoja. Yritän pitää ostokset minimissään, kun katson noita kotona pursuavia pinoja lankoja ja kankaita niin mitäänhän en oikeasti tarvitsisi, kun niitäkin piisaisi pitkäksi aikaa! Mutta tässä vaiheessa on vielä hyvä ajatella, että pidän ostokset minimissä, mutta pahoin pelkään että olen toisissa ajatuksissa sitten kun näen taas niin ihania tarvikkeita, joita on vaan niin pakko saada itselle. Mutta nämähän on kuitenkin vain kerran vuodessa!

Vielä en ole kovin tarkkaa suunnitelmaa messupäiville tehnyt, mutta muutamat näytökset on sellaisia joita haluan käydä katsomassa. reittisuunnitelmaa ajattelin tehdä huomenna, jotta en sitten ainakaan missaa niitä osastoja, jotka ainakin haluan käydä katsomassa. :-)


Tässä on viime vuotisista messuista juttuni, jota voi fiilistellä jo vähän ennakkoon. Ja Täältä pääset messujen sivuille, josta löydät hyvän tietopaketin messuista. Käy kurkkaa sivuja jos suunnitelma on vielä hakusessa tai muuten vaan haluat fiilistellä messuja etukäteen. :-)


-Alvariina-

maanantai 6. marraskuuta 2017

Virkattu pöllö

Näin jo kauan aikaa sitten super söpön virkatun pöllön mallin ihanassa Prinsessajuttu -blogissa, ohjeseen ja blogiin pääset tästä. Kovasti halusin jo silloin aikanaan tämän pöllön virkata, mutta saajaa minulla ei ollut tiedossa, joten aina tämän tekeminen jäi sitten sille kuuluisalle to do-listalle..

Mutta nyt! Kun lähipiiriini syntyi maailman ihanin vauveli, jolle olen nyt muitakin juttuja tehnyt, kuten olette täälläkin tuotoksia jo nähneet. Niin tämä virkattu pöllö oli niiden ensimmäisten asioiden joukossa, mitä hänelle halusin tehdä.

Ohje oli oikein mainio ja eipä siinä kauaakaan mennyt, kun pöllö alkoi hahmottua kasausta vaille. Joka tosin odotutti jokusen illan, ennen kuin sain aikaiseksi palojen yhdistämisen kaverina kupponen kahvia, niin siinäpä se homma tuli tehtyä. Mikäköhän siinä on, kun oli sitten sukkien päättely tai tämmöinen kasaus juttu, niin se vaatii aina sen omanlaisen motivaation siihen hommaan ryhtymiseen? Kuitenkin kun tietää että se työ on jo kuitenkin niin hilkulla valmistua, hassu juttu!

Lankana tähän käytin jemmoistani löytynyttä vahvempaa bambu-puuvillaa ja taas oli niin hilkulla langan riittävyys, mutta jälleen oli onni mukana ja lanka riitti niin hyvin, että siitä jäi tämän valmistumisen jälkeen vielä jopa hurjat 35 sentin pätkä vielä käyttämättä! :-D Pöllön silmät ja nokan virkkasin Novitan Miami-langasta.

Saanko esitellä Herra pöllön!







Kiitos ihanasta ideasta, mallista ja ohjeesta Prinsessajuttu -blogi!

-Alvariina-



maanantai 30. lokakuuta 2017

Neulottu vauvanpeitto

Projektina vauvanpeitto.. Virkatako vai neuloako? Yhdessä osassa vai koottuna palasista? Mikä lanka, mikä vahvuus? Jos virkattuna ja palasista, niin millä mallilla? Neulottuna, pitsiä, palmikkoa vai jotain muuta? No entä lanka, babymerinoa vai jotain pehmoista sekoitetta vai puuvillaa? Käyttötarkoitus, vaunuihin vai sisäkäyttöön? Niin monta kysymystä, niin monta vaihtoehtoa, kuten aina, mutta vastaukset oli löydettävä. Rehellisesti sanottuna tämän peiton suunnittelu vaati minulta ihan hirmu paljon aikaa. Kaikkia noita kysymyksiä pyörittelin päässäni todella kauan.

Mutta niin ne vastaukset vaan pikkuhiljaa alkoi selkeytyä ja suunnitelma oli valmiina. Päätin tehdä peiton neuloen, yhdessä osassa puuvillalangasta. Halusin tehdä vauvalle ensimmäisen peiton jota voi käyttää joka paikassa, on mieluisan tuntuinen ja kivan näköinen. Mintunvihreän oli yksi vanhempien toivevärejä, joten tähän kysymykseen sain onneksi heiltä vastauksen joten tätä minun ei tarvinnut itse enää enempää miettiä näiden muiden kysymysten lisäksi.

Mallin tähän peittoon otin Koukuttamon Nuppu-vauvanpeiton ohjeesta täällä. Ja mikä minua tuossa miellytti kovin paljon, niin peiton molemmat puolet on käyttökelpoisia ja ei ole ns. nurjaa puolta, kovin kätevää tuo korinpohja-malli! Lankana on Katian 100% puuvillaa ja 3mm pyöröpuikot, peitolle tuli kokoa 67x85cm. Ihan vähän ehkä jännitti kuinka minulla tuo lanka riittää, kun ostin sen jo aiemmin kesällä kaiken mitä kaupassa tuota väriä siellä oli. Ja kun peitto oli jo työn alla, niin en enää tuota väriä löytänytkään enää mistään nettikaupasta, mutta onneksi huoleni oli turha ja lanka riitti. Loppujen lopuksi peiton neulominen sujui hurjan paljon nopeammin, mitä tämän alku suunnittelu vei aikaa. Ja niin vaan valmista tuli!





Kyllä vaan, tuosta peitosta tuli juuri niin ihana mitä tästä halusinkin. Tykkään!


-Alvariina-



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kehyspussukka ystävälle

Se tunne joka valtaa heti ensikohtaamisella, kangasrakkaus. Jo aikaa sitten näin tämän ihanan mustavalkoisen käsityöaiheisen kankaan tilkkuopellani myynnissä ja sitähän oli heti ostettava. Vähän samankaltaista kangasta minulla on ollut jo aiemminkin, mutta se oli värillistä eikä yhtään niin kivaa kun tämä kangas, jonka pauloihin heti jäin kiinni. No, myönnettäköön tämä samainen kangas ihastuminen käy minulle muulloinkin hyvin hyvin usein.. Mutta eihän se pahastakaan voi olla ja kankaitahan ei voi olla koskaan liikaa, vai voiko? :-)

Kauaa minun ei edes tarvinnut miettiä mitä tästä ihanuudesta ompelisin ensi töikseni. Kun suunnitelma oli selvä, niin sitä vain toteuttamaan eli lukkokehyspussukan ompelisin. Toisella puolella olisi valkoisella kankaalla kehystettynä pieni pala tätä ihanuus kangasta ja toinen puoli olisi kokonaan ihanuutta. Sisävuoren ompelisin vaaleanpunaisesta kankaasta ja sinne iso tasku tietenkin tästä ihanuudesta. Kovasti suunnittelin myös, että olisin ommellut tähän myös kapean hihnan, niin pussukkaa olisi voinut käyttää myös pienen laukun asemasta, mutta ei se sitten ollutkaan niin hyvä idea tätä pussukkaa varten, joten sen jätin tähän tekemättä. Ja sitten kehyksen liimaus ja valmista tuli. 

Kovasti olin tätä pussukkaa itselleni tekemässä, mutta nyt kävi taas jälleen kerran sillä tavalla että eihän tämä minulle jäänytkään omaan käyttöön. Ystävälläni oli synttärit lähestymässä ja hän on myös innokas käsitöiden tekijä ja arvelin, että hän tykkäisi myös tämmöisestä pussukasta. Joten tämän pussukan annoin hänelle lahjaksi. Siitä kun olen hänelle tämän pussukan antanut on mennyt jo jonkin aikaa, joten olen saanut kuulla palautetta tästä ja kuulemma on ollut tarpeellinen ja kovassa käytössä.

 





Onneksi minulla on vielä jäljellä tätä kangasta, joten voin ommella itsellenikin jotain tästä. Suunnitelmana olisi ommella tästä muistikirjaani uudet kannet, mutta siitä sitten myöhemmin lisää, kun olen saanut sen ommeltua.


Ihanaa sunnuntaita! 

-Alvariina-






sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Vauvalle neulotut asusteet

Voi apua kuinka pienet villasukat!? Tuumasin välittömästi, kun aloin neulomaan pienen pieniä junasukkia. Koskaan aiemmin en olekaan neulonut mitään näin pieniä juttuja ja nämä ensimmäiset  pienet neulomukset herätti itsessäni koko ajan ihailua ja ihmettelyjä! Halusin neuloa pienokaiselle ensimmäisiksi asusteiksi ne perinteiset eli kypärämyssyn, lapaset ja junasukat.

Junasukkia olin ihastellut aiemmin monissa Facebookin käsityöryhmissä ja onhan niillä sen verran ihana tarinakin taustalla, että nämä sukat valikoitui ensimmäisenä To do-listalle, silloin kun sain kuulla lähipiirini vauvauutisista. Nämä sukat oli ihanat neuloa ja suht nopsaan valmistuivatkin. Ensi ihmettelyjen jälkeenkin ihmettelin vielä moneen kertaan, että kuinka pienet sukkaset onkaan, voi että.. Junasukkien ohjeen löydät täältä.

Kypärämyssyn neuloin Novitan ohjeella, täällä. Myssyn ohjeen lukeminen tuotti jonkun verran työtä ja muutamaan otteeseen jouduin purkamaankin, kun en ihan meinannut hoksata mitä tehdä ja mihin suuntaan se kulma kääntyy, huoh.. Mutta onneksi sain apuja ystävältäni tämänkin ohjeen tulkkaamiseen. :-) Niin se myssy kuitenkin vaan valmistui ja näin jälkikäteen ei tuo kyllä ollut vaikea tehdä, kun vaan tajusi sen ohjeen.

Lapasethan toki piti neuloa tähän settiin myös ja nämä valmistuivat ihan itsestään! Ja voi kuinka helppoa oli, kun ei tarvinnut peukaloa tehdä. Lapasiin löydät ohjeen täältä.

Kaikki nämä neuloin ihanan harmaasta Maija-langasta, mutta nyt taisin olla niin tohkeissani, että en edes hoksannut langankulutuksia punnita, mutta kokonaisarvio näiden langankulutukseen on ehkä noin 130gr todella karkealla arviolla. Puikot oli 3mm hiilikuidut. Nämä kaikki oli niin kovin mukava neuloa, niin luulenpa että kohta täytyykin alkaa tekemään astetta suuremmat versiot näistä niin on sitten vauvelille sopivan kokoiset myöhemminkin.








Tähän loppuun vielä sukkien tarina.

"Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niimpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet aina kun tuttavapiiriin syntyy uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.

Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa."


-Alvariina-

maanantai 9. lokakuuta 2017

Herra pupunen, virkattu uniriepu

Hiphei! Täällä ollaan ja blogi on herännyt pienestä uneliaisuudesta eloon. Viime kuukaudet olen virkannut, neulonut ja ommellut kuitenkin ihan urakalla! Jotain pieniä välähdyksiä niistä olen näyttänyt Instagramin puolella, mutta miksi sitten en ole niitä teille näyttänyt kokonaisuudessaan? Olen tehnyt käsitöitä maailman ihanimmalle pienelle vauvalle joka syntyi lähipiiriini syyskuun lopussa. Panttasin näitä tekemiäni juttuja niin kauan kunnes olin saanut antaa nämä pienokaiselle. Näin sain pidettyä nämä vähän salassa myös pienokaisen vanhemmiltakin. Joten nyt on aika esitellä nämä työt pikku hiljaa myös teillekin. Ihana olla taas täällä ja nyt lupaan, ei enää salaisuuksia ja kaikki tulee jatkossa sitä mukaa kun työt valmistuu.


Saanko esitellä teille Herra Pupusen! Hän on virkattu uniriepu, miellän tämän nyt vähän hienommaksi kuin riepu, mutta sehän se kuitenkin on. Virkkasin tämän Novitan Kotiväki Kartano-langasta, virkkuukoukkuna oli kokoa nro.2. Silmät ja nenän tein vähän paksummasta bambu-langasta. Ohjeen tähän otin  Janitan kätösistä blogista, ohje löytyy täältä. 

Tuo itse riepu eli tähtikuvio valmistui tosi nopsaan ja oli kyllä tosi kiva virkattava. Mutta tuo pupunen olikin sitten vähän eri juttu. En ole kovinkaan paljoa virkannut tuon tapaisia pikku juttuja, niin noin pienissä oli kyllä haastetta kerrakseen! Minulla on muutenkin aika napakka virkkausjälki ja noin ohkanen lanka ja hepponen koukku oli sormilleni aika kivuliastakin välillä. Mutta muutaman tuskaisen illan pakertamisen jälkeen sai pupunen kaikki osat kokoon.

Herra Pupusesta oli kyllä aika sympaattisen näköinen ja toivottavasti hänestä tulee kiva kaveri pikkuiselle. 






Kuten aiemminkin olen maininnut, niin onnea on saada tehdä käsitöitä rakkaille ihmisille. Ja mikä hienointa nyt on tullut uusi pieni rakkaus, jolle on ilo ja kunnia saada tehdä pieniä juttuja.

-Alvariina-








sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

The Eväskassi

Olen kuljettanut töihin menevät eväät jo ikiajat jos jonkinmoisessa muovipussissa. Hyvin usein pussit on olleet niitä kaupoista tulleita kirkkaita hedelmäpusseja, kuulostaako yhtään tutulta? Kyllästyin viime syksynä niihin muovipusseihin ja eihän niiden käyttö muutenkaan ole mitenkään järkevää. Ja ompelenhan muutenkin jos jonkinmoista kassia ja pussukkaa, niin miksi en ole jo aiemmin tehnyt eväillenikin omaa kassia.. Halusin siis tehdä the eväskassin, joka on juuri passelin kokoinen  eväsrasialleni ja juomapullolle.

Tosiaan aloitin tekemään tätä kassia jo viime syksynä ja sitten kankaiden leikkauksessa tapahtui pikku virhe, joka sitten ihan ministi hankaloitti kassin tekoa, mutta siltikin kassista tulisi sellainen kuin siitä haluaisin. Kuitenkin tuo pikku virhe ehkä aiheutti jonkinlaisen tympääntymisen koko kassiin  joten projekti jäikin sitten odottamaan seuraavaa inspiraatio joksikin aikaa, eli tänne asti. Alunperin suunnitelmassani oli, että kassin sivuun tulisi oma taskunsa juomapullolle, mutta aikani taskua pyöriteltyäni ei se sitten toiminut kuten halusin ja pohjan koko oli siinä vaiheessa vielä säädettävissä, niin pullokin sai sitten paikkansa kassin sisältä.

Kankaaksi valikoin tuon ylihienon kankaan, ihan vain sen vuoksi että miksei juuri se eväskassi jota lähestulkoon joka päivä mukanani kuljetan voisi olla juuri sen näköinen josta tulen pitämään vielä pitkänkin ajan päästä. Ja saahan sitä eväskassikin olla hieno ja sellainen tästä mielestäni tulikin. Nyt on ilo kuljetella omia eväitä töihin!









-Alvariina-