Sininen virkattu liina

Ihastuin tuohon Lankavan Marketta-maton ohjeella tehtyyn liina malliin sen yhden jo aiemmin virkkaamani liinan jälkeen. Halusin virkata sellaisen liinan myös oman kodin pöydälle. Ja senhän täytyy toki olla sininen, käy meille kaikkien sini-valkoisten astioiden ja muiden juttujen sekaan vallan mainiosti. Ja mikä parempi, taaskin löysin tarvittavat langat tuolta omista jemmoista. 

Muutama ilta siinä vierähti ja liina sitten valmistuikin. Virkkasin taas nuo viimeisimmät kierrokset oman maun mukaan, mutta muuten liina menee ohjeen mukaan. Joskus, kun innostuu jostain mallista niin muuta ei malttaisi tehdäkään, joten nyt joudun vaan malttamaan mieleni ja laitan tämän liinan mallin hetkeksi jäähylle. Kun enhän minä näitä monia tarvitse ja turha näitä on tuonne varastoihinkaan virkata. Mikä siinä onkin, että haluaisi jumittua johonkin malliin ja tehdä vain sitä? Ehkä se on se innostus uuteen juttuun, kunnes siihenkin kyllästyy ja sitten tulee taas uusi juttu ja siinä sitä taas ollaan.

Sopivasti sinisellä maustettuun kotiin sopii mielestäni ihanasti tuo Hannele Huovin alla oleva runo..

Aalto laulaa, laine soi,

sinikello unelmoi.

Sininen on ilmaa, tuulta,

tuoksuu unipuulta.

Hae sinistä siipiin,

näe tähtiunta,

siellä on unien valtakunta,

sinistä unilunta.

Sukella syvälle siniseen,

löydät meren aarteineen.

Simpukalla on siniset kuoret,

unessa siniset vuoret.

-Alvariina-