maanantai 30. lokakuuta 2017

Neulottu vauvanpeitto

Projektina vauvanpeitto.. Virkatako vai neuloako? Yhdessä osassa vai koottuna palasista? Mikä lanka, mikä vahvuus? Jos virkattuna ja palasista, niin millä mallilla? Neulottuna, pitsiä, palmikkoa vai jotain muuta? No entä lanka, babymerinoa vai jotain pehmoista sekoitetta vai puuvillaa? Käyttötarkoitus, vaunuihin vai sisäkäyttöön? Niin monta kysymystä, niin monta vaihtoehtoa, kuten aina, mutta vastaukset oli löydettävä. Rehellisesti sanottuna tämän peiton suunnittelu vaati minulta ihan hirmu paljon aikaa. Kaikkia noita kysymyksiä pyörittelin päässäni todella kauan.

Mutta niin ne vastaukset vaan pikkuhiljaa alkoi selkeytyä ja suunnitelma oli valmiina. Päätin tehdä peiton neuloen, yhdessä osassa puuvillalangasta. Halusin tehdä vauvalle ensimmäisen peiton jota voi käyttää joka paikassa, on mieluisan tuntuinen ja kivan näköinen. Mintunvihreän oli yksi vanhempien toivevärejä, joten tähän kysymykseen sain onneksi heiltä vastauksen joten tätä minun ei tarvinnut itse enää enempää miettiä näiden muiden kysymysten lisäksi.

Mallin tähän peittoon otin Koukuttamon Nuppu-vauvanpeiton ohjeesta täällä. Ja mikä minua tuossa miellytti kovin paljon, niin peiton molemmat puolet on käyttökelpoisia ja ei ole ns. nurjaa puolta, kovin kätevää tuo korinpohja-malli! Lankana on Katian 100% puuvillaa ja 3mm pyöröpuikot, peitolle tuli kokoa 67x85cm. Ihan vähän ehkä jännitti kuinka minulla tuo lanka riittää, kun ostin sen jo aiemmin kesällä kaiken mitä kaupassa tuota väriä siellä oli. Ja kun peitto oli jo työn alla, niin en enää tuota väriä löytänytkään enää mistään nettikaupasta, mutta onneksi huoleni oli turha ja lanka riitti. Loppujen lopuksi peiton neulominen sujui hurjan paljon nopeammin, mitä tämän alku suunnittelu vei aikaa. Ja niin vaan valmista tuli!





Kyllä vaan, tuosta peitosta tuli juuri niin ihana mitä tästä halusinkin. Tykkään!


-Alvariina-



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kehyspussukka ystävälle

Se tunne joka valtaa heti ensikohtaamisella, kangasrakkaus. Jo aikaa sitten näin tämän ihanan mustavalkoisen käsityöaiheisen kankaan tilkkuopellani myynnissä ja sitähän oli heti ostettava. Vähän samankaltaista kangasta minulla on ollut jo aiemminkin, mutta se oli värillistä eikä yhtään niin kivaa kun tämä kangas, jonka pauloihin heti jäin kiinni. No, myönnettäköön tämä samainen kangas ihastuminen käy minulle muulloinkin hyvin hyvin usein.. Mutta eihän se pahastakaan voi olla ja kankaitahan ei voi olla koskaan liikaa, vai voiko? :-)

Kauaa minun ei edes tarvinnut miettiä mitä tästä ihanuudesta ompelisin ensi töikseni. Kun suunnitelma oli selvä, niin sitä vain toteuttamaan eli lukkokehyspussukan ompelisin. Toisella puolella olisi valkoisella kankaalla kehystettynä pieni pala tätä ihanuus kangasta ja toinen puoli olisi kokonaan ihanuutta. Sisävuoren ompelisin vaaleanpunaisesta kankaasta ja sinne iso tasku tietenkin tästä ihanuudesta. Kovasti suunnittelin myös, että olisin ommellut tähän myös kapean hihnan, niin pussukkaa olisi voinut käyttää myös pienen laukun asemasta, mutta ei se sitten ollutkaan niin hyvä idea tätä pussukkaa varten, joten sen jätin tähän tekemättä. Ja sitten kehyksen liimaus ja valmista tuli. 

Kovasti olin tätä pussukkaa itselleni tekemässä, mutta nyt kävi taas jälleen kerran sillä tavalla että eihän tämä minulle jäänytkään omaan käyttöön. Ystävälläni oli synttärit lähestymässä ja hän on myös innokas käsitöiden tekijä ja arvelin, että hän tykkäisi myös tämmöisestä pussukasta. Joten tämän pussukan annoin hänelle lahjaksi. Siitä kun olen hänelle tämän pussukan antanut on mennyt jo jonkin aikaa, joten olen saanut kuulla palautetta tästä ja kuulemma on ollut tarpeellinen ja kovassa käytössä.

 





Onneksi minulla on vielä jäljellä tätä kangasta, joten voin ommella itsellenikin jotain tästä. Suunnitelmana olisi ommella tästä muistikirjaani uudet kannet, mutta siitä sitten myöhemmin lisää, kun olen saanut sen ommeltua.


Ihanaa sunnuntaita! 

-Alvariina-






sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Vauvalle neulotut asusteet

Voi apua kuinka pienet villasukat!? Tuumasin välittömästi, kun aloin neulomaan pienen pieniä junasukkia. Koskaan aiemmin en olekaan neulonut mitään näin pieniä juttuja ja nämä ensimmäiset  pienet neulomukset herätti itsessäni koko ajan ihailua ja ihmettelyjä! Halusin neuloa pienokaiselle ensimmäisiksi asusteiksi ne perinteiset eli kypärämyssyn, lapaset ja junasukat.

Junasukkia olin ihastellut aiemmin monissa Facebookin käsityöryhmissä ja onhan niillä sen verran ihana tarinakin taustalla, että nämä sukat valikoitui ensimmäisenä To do-listalle, silloin kun sain kuulla lähipiirini vauvauutisista. Nämä sukat oli ihanat neuloa ja suht nopsaan valmistuivatkin. Ensi ihmettelyjen jälkeenkin ihmettelin vielä moneen kertaan, että kuinka pienet sukkaset onkaan, voi että.. Junasukkien ohjeen löydät täältä.

Kypärämyssyn neuloin Novitan ohjeella, täällä. Myssyn ohjeen lukeminen tuotti jonkun verran työtä ja muutamaan otteeseen jouduin purkamaankin, kun en ihan meinannut hoksata mitä tehdä ja mihin suuntaan se kulma kääntyy, huoh.. Mutta onneksi sain apuja ystävältäni tämänkin ohjeen tulkkaamiseen. :-) Niin se myssy kuitenkin vaan valmistui ja näin jälkikäteen ei tuo kyllä ollut vaikea tehdä, kun vaan tajusi sen ohjeen.

Lapasethan toki piti neuloa tähän settiin myös ja nämä valmistuivat ihan itsestään! Ja voi kuinka helppoa oli, kun ei tarvinnut peukaloa tehdä. Lapasiin löydät ohjeen täältä.

Kaikki nämä neuloin ihanan harmaasta Maija-langasta, mutta nyt taisin olla niin tohkeissani, että en edes hoksannut langankulutuksia punnita, mutta kokonaisarvio näiden langankulutukseen on ehkä noin 130gr todella karkealla arviolla. Puikot oli 3mm hiilikuidut. Nämä kaikki oli niin kovin mukava neuloa, niin luulenpa että kohta täytyykin alkaa tekemään astetta suuremmat versiot näistä niin on sitten vauvelille sopivan kokoiset myöhemminkin.








Tähän loppuun vielä sukkien tarina.

"Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niimpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet aina kun tuttavapiiriin syntyy uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.

Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa."


-Alvariina-

maanantai 9. lokakuuta 2017

Herra pupunen, virkattu uniriepu

Hiphei! Täällä ollaan ja blogi on herännyt pienestä uneliaisuudesta eloon. Viime kuukaudet olen virkannut, neulonut ja ommellut kuitenkin ihan urakalla! Jotain pieniä välähdyksiä niistä olen näyttänyt Instagramin puolella, mutta miksi sitten en ole niitä teille näyttänyt kokonaisuudessaan? Olen tehnyt käsitöitä maailman ihanimmalle pienelle vauvalle joka syntyi lähipiiriini syyskuun lopussa. Panttasin näitä tekemiäni juttuja niin kauan kunnes olin saanut antaa nämä pienokaiselle. Näin sain pidettyä nämä vähän salassa myös pienokaisen vanhemmiltakin. Joten nyt on aika esitellä nämä työt pikku hiljaa myös teillekin. Ihana olla taas täällä ja nyt lupaan, ei enää salaisuuksia ja kaikki tulee jatkossa sitä mukaa kun työt valmistuu.


Saanko esitellä teille Herra Pupusen! Hän on virkattu uniriepu, miellän tämän nyt vähän hienommaksi kuin riepu, mutta sehän se kuitenkin on. Virkkasin tämän Novitan Kotiväki Kartano-langasta, virkkuukoukkuna oli kokoa nro.2. Silmät ja nenän tein vähän paksummasta bambu-langasta. Ohjeen tähän otin  Janitan kätösistä blogista, ohje löytyy täältä. 

Tuo itse riepu eli tähtikuvio valmistui tosi nopsaan ja oli kyllä tosi kiva virkattava. Mutta tuo pupunen olikin sitten vähän eri juttu. En ole kovinkaan paljoa virkannut tuon tapaisia pikku juttuja, niin noin pienissä oli kyllä haastetta kerrakseen! Minulla on muutenkin aika napakka virkkausjälki ja noin ohkanen lanka ja hepponen koukku oli sormilleni aika kivuliastakin välillä. Mutta muutaman tuskaisen illan pakertamisen jälkeen sai pupunen kaikki osat kokoon.

Herra Pupusesta oli kyllä aika sympaattisen näköinen ja toivottavasti hänestä tulee kiva kaveri pikkuiselle. 






Kuten aiemminkin olen maininnut, niin onnea on saada tehdä käsitöitä rakkaille ihmisille. Ja mikä hienointa nyt on tullut uusi pieni rakkaus, jolle on ilo ja kunnia saada tehdä pieniä juttuja.

-Alvariina-