sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lankalakko 2016, tammikuu

Vuoden vaihtuessa päätin, että tämä koko 2016 vuosi on minulle lankalakkoa. Minun tulee ostettua ihan liikaa lankaa ja meidän vaatehuoneen on vallannut lähes kokonaan minun lankalaatikot. Aina uutta työtä aloittaessa menen kauppaan ja ostan sieltä tarvittavat langat, miksi ihmeessä?!? Enkö voisi suunnitella työtä niiden lankojen ympärille mitä jemmoissani on? Tai miksi en vaan ensin mene katsomaan jemmojani, jos sieltä löytyisikin oikeaa lankaa?


Joten päätin itselleni seuraavanlaiset säännöt:

- yritä suunnitella kaikki työt siten, että voit hyödyntää niihin lankajemmojen lankoja
- jos joku pyytää tekemään jotain, niihin tietty ostetaan langat
- lankaa saa ostaa lisää jos sitä et enää jemmoista löydä ja tarvitset juuri sitä keskeneräiseen työhösi
- mikäli saat lankalahjoja, otat ne suurella ilolla vastaan, eihän parempaa lahjaa olekaan!

Lankavarastojani en lähtenyt punnitsemaan ollenkaan. En taida itsekään haluta tietää totuutta kuinka paljon niitä on kertynyt... :-)


Ja näin minulle sitten tammikuussa kävi:




Ihanilta työkavereitani sain nimipäivälahjaksi nämä kolme kerää niin täydellisen värisiä 7veljestä keriä. Nämä ihanuudet odottaa vielä käyttöä, mutta olen jo suunnitellut työtä mitä tulen näistä tekemään.



Ja melkein sain tästä tammikuusta lankojen nolla ostos kuukauden, mutta tänään viimeisenä päivä oli aivan pakko käydä ostamassa tuo luonnonvalkoinen 7veljestä kerä, kun se oli tyystin loppu. 
Olen nyt virkannut isoäidinneliöitä jämälangoista sitä mukaa kun nytteröitä on päässyt tulemaan, niiden kaverina neliöissä on tuo luonnonvalkoinen lanka, joka rauhoittaa muuten niin kirjavahkoa värimaailmaa. 

Niin se tämäkin tammikuu hurahti mennä ja huomenna aloitetaan jo helmikuuta!


- Alvariina -



perjantai 29. tammikuuta 2016

Käsityöpussukka vanhan tilalle

Minun entiselle matkakäsityöpussukalle tuli matkakilometrit täyteen jo aikaa sitten ja asiallehan oli tehtävä jotain. Halusin tehdä uuden pussukan lukkokehyskukkaron tyyliin, mutta isona versiona. Minulla olikin jemmassa yksi iso kehys, joka oli juuri passelin kokoinen tähän pussukkaan.

Ensin leikkasin pikku tilkkusia pienistä kankaanpalasista, joita oli jäänyt jäljelle aiemmista töistäni. Tilkkusia kun oli tarpeeksi paljon kasassa, niin asettelin ne ompelukoneen vierelle ja sitten vaan paloja yhdistelemään. Mitään säännönmukaisuutta tilkkujen sijainnille en tehnyt, ainoastaan katsoin tilkkua valitessa, että vierekkäinen pala ei ollut samanlainen.

Tällä tavalla sain kaksi kivan näköistä kangaspalasta ja en edes usko että millään asettelulla olisin saanut muuten tuollaista pintaa aikaiseksi. Pussukan sisävuoren ompelin sini-valkoruudullisesta kankaasta ja sisällekin sain pikku taskun ommeltua tilkuista, jotka jäi yli kun olin pussukan mallin kankaasta leikannut.



Pussukasta tuli juuri oikean kokoinen, sinne mahtuu hyvin sukkapuikot, lankakerä ja toki se keskeneräinen työ. Ja nyt tuon pussukan tilkuista on kiva muistella töitä mitä olen aiemmin tehnyt. Kankaita joita olen käyttänyt pikku juttuihin, joita olen antanut ystäville ja rakkaille tai kangas josta olen tehnyt liinan omaan kotiin ja ne monet muuta tarinat kankaiden takana.






Nyt uusi pussukka on päässyt jo käyttöön ja katsotaan kuinka pitkään meidän yhteinen matka kestää.

- Alvariina -














lauantai 23. tammikuuta 2016

Muistojen albumi

Kuinka paljon sinulla on nykyään valokuvia paperiversioina? Minun on tähän helppo vastata omalta osaltani, ei yhtään. Kaikki ne ihanat kuvat ja muistot on tallennettu puhelimeen, iPadille ja tietokoneelle. Mutta missä on ne valokuva-albumit joita selailet ja annat myös vierustoverille katsottavaksi? Surullista kyllä, mutta ei niitä nykyään enää paljoa ole. Tai omalla kohdallani voin syyttää ehkä laiskuuttani, kun en ole teettänyt paperikuvia niistä kaikista ihanista muistoista, matkoista tai hetkistä. Nykyään se valokuva jaetaan someen tai  annetaan vierustoverille puhelin käteen ja näytetään siitä valitut otokset. Niin se aika on muuttunut ja valokuva-albumit on unohtuneet.

Minä aloin jokin aika sitten haaveilemaan niistä paperisista valokuvista.. Ja näin jo aikaa sitten nykyaikaisen polaroid-kameran, voi jee! Sellaisen haluan! Kuinka hienoa onkaan kun naps otat kuvan ja saat siitä heti paperisen version. Ja olinkin ollut niin kiltti viime vuonna, että sain polaroid-kameran joululahjaksi. Nyt voin ottaa kuvia kivoista asioista ja saan niistä heti käteeni paperiversion. 

Ja ensimmäisenä päätin, että otan kaikista käsitöistäni kuvan polaroidilla ja saan siitä kuvan heti paperilla muistoksi. Ajattelin, että kokoan kuvista albumin jossa on kuva tekeleestä ja materiaalia sekä ehkä jotain muutakin tietoutta. 

Menin eilen paikalliseen kirjakauppaan ostaakseni kansion ja siihen kartonkiarkkeja joihin kirjata muistot. Mutta onnekseni kirjakaupassa olikin alen loppurysäys ja myös skräppäily tarvikkeita oli hyvin edullisesti. Niiden kohdalla minussa heräsi jälleen sisäinen askartelija, joka on ollut hyvin syvällä piilossa todella pitkän aikaa. Ja unohdinkin alkuperäisen kansio suunnitelmani ja aloinkin tutkimaan skräppäily kirjasia, papereita ja muita ihania härpäkkeitä.

Nyt olen koonnut kaikki jo otetut kuvat kirjaseen sekä koristellut sivuja käsityön tyyliin sopivaksi. Että olikin ihanaa puhaa pitkästä aikaa tuo askartelu ja onhan tuo kirjasen alku aika kivannäköinen. Ja joku tarkkasilmäinen on saattanut jo bongata aiemmista postauksistani noita polaroid-kuvia. :-)



Käsityöhön käytetystä langasta neuloin tai virkkasin sivuille pikku juttuja, jotta langastakin jää myös pieni muisto. Neulottuihin palasiin käytin puikkona rikkoontuneita bambu-puikkoja, joita jostain ihmeen syystä olen jemmannut. Mutta onneksi olin niitä jemmannut, niin nyt sain oikean puikon pätkät pikku palasiin. Myös tekemästäni tilkkukassista oli vielä pieniä kankaan paloja tallessa, niin kokosin niistäkin pienen tilkkulappusen, jotta sillä sivulla voi hiplata kankaita joita kassissa on käytetty.







Tänään minun oli vielä pakko käydä ostamassa muutama kirjanen lisää jemmaan, että kun nämä oli niin edullisia, että on sitten jatko-osatkin valmiina odottamassa. :-) Nyt muistojen kirjan täyttö on alkanut ja olen myös siitä innoissani, että tulee myös askarteltuakin välillä. Ja koska kyseessä on muistojen kirjanen, tuonne tulen tallentamaan muutakin kuin käsitöitä, esimerkiksi tulevilta matkoilta pieni muisto sivu tai jostain muusta kivasta asiasta tai tapahtumasta.



- Alvariina -


lauantai 16. tammikuuta 2016

Lapasia ja pipo

Näillä talven pakkasilla tarvitaan villasukkien lisäksi lämmikettä myös sormille ja päälle. Lapasia olen neulonut pikku puhdetöinä muiden töiden välissä. Neuloin sitten vielä eilis iltana piponkin, kun uusi pipo piristää aina mieltä. Pipoon virkkasin luonnonvalkoisella langalla kukkasen vähän raikastamaan raitapipon ilmettä.

Lapaset on ollu minulle aina vähän kinkkisiä neuloa peukalon takia.. Aiemmin kaikki lapaset on jäänyt sitä peukaloa vaille. Nyt sitten päätin, että ei se niin vaikeaa voi olla ja opettelin tekemään kiila peukalon, jos se olisi vähän helpompi neuloa kuin aukko peukalo, jota aiemmin olen tehnyt.. Vaikeusasteesta en tiedä, mutta nyt sentään lapasista tuli valmiit!

Lankana näihin olen käyttänyt Novitan 7 veljestä raitalankoja keltaisen ja sinisen sävyjä. Olen  tykästynyt hirmu paljon tuohon keltaiseen raitalankaan. Ja sen vuoksi onkin harmi homma, että sen valmistus on lopetettu ja nyt alkaa olemaan tuon langan osalta jemmat käytetty..







Nyt ei kädet palele ja pääkin pysyy lämpimänä! Ja luulenpa, että muutama läheinenkin saa noista lapasista käsiin lämmikettä, kun enhän minä itse lapasia noin montaa paria tarvitse. :-)




- Alvariina -












sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kolmas kerta toden sanoo, huovutetut tossut

Joskus kun jokin asia ei onnistu, niin ei muuta voi kun yrittää tehdä homma uudelleen. Tämä on varmaan kovin tuttua monellekin käsityöläiselle. Joskus huomaat neuloessa virheen työn alkuvaiheessa, silloin purat ja korjaat virheen. Tai ompelet jotain ja huomaatkin, että siitä tulikin pieni tai suuri ja taas virhe korjataan tai sitten muutetaan suunnitelmia jos mahdollista. Tämä on arkea tekevälle ja minulle nyt viime ajoilta erittäin tuttua.

Minua pyydettiin tekemään vastaavanlaiset huovutetut tossut mitkä tein viime vuoden alussa lahjaksi äidilleni. Ne tossut oli silloin ensimmäiset tekemäni huovutetut tossut mitä olin koskaan tehnyt.

Sitten vaan langat kaupasta ja tossuja neulomaan ja koneeseen huopumaan. Otin tossut koneesta huovutuksen jälkeen niin ne oli niin pienen pienet, että ikinä niistä en olisi saanut millään venytyksellä oikean kokoisia.. No ei muuta kun lankakauppaan uudet langat ostamaan.

Toiset tossut neuloin vähän suurempina ja koneeseen huopumaan, nyt ne onnistuu! Vai onnistuiko? Otan tossut koneesta ja ei, ei näinkään! Nyt nämä kakkosversiot on ihan yli isot! Laitan ne uudelleen huopumaan, olen lukenut että voi uudelleen huovuttaa jos ekalla kerralla se ei onnistu, niin uusiksi vaan! Toinen yritys ja koneesta ulos... Ei ei ja ei, kyllä ne vähän jo meni pienemmäksi, mutta ei vieläkään tarpeeksi. Tässä vaiheessa meinasi itku tulla.. No jos vielä kokeilen näiden laittamista koneeseen? Sinne vaan kakkosversiot kolmannen kerran huopumaan! Laitoin vielä tosi pitkän pesuohjelman, nyt onnistuu! Kolmannen kerran tossut koneesta ulos ja tulosta katsoessani sain ilokseni huomata, että nyt niistä saa kyllä oikean kokoiset. Hetken niitä vielä pyörittelin, mutta kriittinen silmäni totesi, että ne olisi oikean mittaiset, mutta niiden malli oli liian korkea, en halunnut että ne on mallia hollannikkaat.

Menin kolmannen kerran lankakauppaa ostamaan lankoja näitä tossuja varten. Neulon kolmannet versiot ja sitten koneeseen huopumaan. Kun tossut pyörii koneessa, samalla aikaa mielessäni hoen kaikki onnea tuottavat sanat ja pidän sormeni kyynärpäitä myöten ristissä. Otan tossut koneesta ja itku meinaa päästä, mutta tällä kertaa ilosta! Kyllä, kolmas kerta toden sanoi, tossut on oikean kokoiset! Kyllä niitä himpun verran piti venyttää, mutta ne onnistui. Sitten pieni muotoilu ja kuivumisen odotus ja projekti pääsee jatkumaan. Virkkasin tossuihin vielä varret saman sävyisestä langasta ja virkkasin kukkasen sivuun koristukseksi.

Lankana tossu osassa käytin Novitan Joki-lankaa ja varressa sekä kukassa 7 veljestä. Nyt tossut on valmiit ja ne pääsee matkaamaan oikeaan osoitteeseen.








Nämä valmistui ihan liian myöhässä aikataulusta, mutta sentään sain ne valmiiksi. Joskus tekeminen vaatii paljon korjaamista, purkamista tai uudelleen aloittamista. Mutta ei auta, kun korjata tilanne jotta työ valmistuu niillä kriteereillä mitä työllesi olet asettanut. Mutta se tunne, kun kaiken tuon jälkeen työsi on valmis, on niin huikea että muistat taas miksi teet sitä mitä teet. Se on se tekemisen rakkaus käsitöihin. 


- Alvariina -


Ps.
Nyt on parit ylijäämätossut ja  ne meni jemma nimiseen paikkaan jotka tulee vielä hyötykäyttöön uusien suunnitelmien kanssa.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Matkakassi, kauppakassi, varakassi.. Yksi kassi, monta tehtävää

Ompelin jo jokin aika sitten tilkkukassin. Tämän kassin juju oli vetoketjusuojaläppä. Itse en olisi osannut omin opein tehdä sitä vaan idean, ajatuksen ja opetuksen sain tilkkukurssilta. On se vaan mainio kurssi, kun oppii vaikka mitä siellä! Tuo vetoketjuläppä hässäkkä oli minun mielikuvitukselle aikas haasteellinen, mutta kun tarpeeksi pähkäilin niin kyllä se siitä sitten sujui. Muuten niin sini-harmaa sävyinen kassi kaipasi jotain pientä väripilkkua ja sen saikin sitten vaaleanpunainen vetoketju osakseen.

Kankaat tähän kassiin on suurimmalta osaltaan kirpputori ostoksia. Siellä käydessäni katson aina verhoja, liinoja ja muita juttuja joissa on kiva kangas. Käytän niitä sitten näihin ompeluihini, kuten esimerkiksi sini-valkokukkanen kangas on verhokapasta, jonka joskus kirpparilta olen ostanut. Pitkään mietin, olisinko sittenkin käyttänyt tuota vielä verhona, mutta päädyinkin sen hyödyntämiseen ja mielestäni se oli hyvä päätös.






Kassi on ollut jonkin aikaa käytössä ja tämä on ollut mainio kauppareissuilla sekä viikonlopun reissulla mukana ison kokonsa vuoksi. Ja onhan kiva ottaa myös tarvittavat kankaat ja muut tarvikkeet tilkkukurssillekin mukaan kassiin jonka on itse tehnyt.



- Alvariina -








perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi uusin sukin

Tämän uuden vuoden aloitankin uusilla villasukilla! Kun ne itselleni tekemäni joulun villasukat osoittatuikin yli suuriksi minulle, niin aloitin joulupäivänä tekemään itselleni uusia villasukkia. Langoiksi valikoitui vähän jo käytetyt kerät Novitan 7 veljestä luonnonvalkoista, vaaleanpunaista ja siniraita lankaa. Vaikkakin näistä sukista ei tullut niin ihanan värikkäät mitä ne aiemmat olivat, niin tykkään näistä kovin paljon ja tuo vaaleanpunainen antaa sen pikku söpöyden näille. Yläosan joustimeksi neuloin valepalmikkoa vähän matkaa, mutta muuten nämä onkin tehty ihan tavalliseen tapaan. Virkkasin vielä pieneksi yksityiskohdaksi pikku vaaleanpunaiset kukkaset koristamaan yläreunaa.





Nämä sukat on nyt ihan täydellisen kokoiset ja näillä on ilo aloittaa tämä vuosi. Ja tästä voisi tullakin uusi tapa. Onko mukavempaa tapaa aloittaa viettää uutta vuotta, kun pukea itselleen uudet villasukat jalkaan? :-)

- Alvariina -