torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Tämä vuosi on ihan hilkulla loppua ja tässä vuodestani pieni yhteenveto. Keräsin kuviin ne mieleenpainuvimmat tekeleeni joita vuoden aikana tein. Jokaisesta on omat kirjoituksensa tehty tänne vuoden varrella, joten en yksilöi näitä kaikkia erikseen. Mutta mieleeni jäi erityisesti äidilleni syntymäpäivä lahjaksi virkkaamani viltti ja huovutetut tossut, itselleni virkattu villatakki, kummilleni lahjaksi virkattu laukku ja joululahjoiksi tekemäni pussukat joiden tekoon todella tykästyin.











Tämä vuosi jää muistoihini tosi mukavana! Mukaan mahtui paljon uusia asioita ja uusia harrastuksia roppakaupalla! Olen oppinut ja opetellut paljon uutta, joiden oppiminen jatkuu myös jatkossa. Yksi uusista asioista on tilkkuilu. Vielä tämän vuoden alussa olin ehdottomasti sitä mieltä, että "minun hermoilla ei vaan yksinkertaisesti voi tilkkuilua tehdä! Se on semmoista näperrystä, että ei, en pysty!" Mutta mitä vielä! Sitä olen opetellut pienillä yksinkertaisilla malleilla ja hei, se on oikeasti tosi kivaa! Vielä kun maltan ja pystyn enemmän istumaan tuossa ompelukoneen ääressä niin siitä ne taidotkin ehkä karttuu vielä lisää.

Olen kiitollinen kaikille teille, jotka olette täällä vierailleet! Kävijämäärät on mukavasti kasvaneet ja on vaan niin ihanaa, kun kommenttien määrä on lisääntynyt! :-) Jokainen teidän kommentti lämmittää mieltäni todella paljon, kiitos!

Blogin päivitys on ollut tähän asti vaihtelevan aktiivista, en ole ottanut siitä mitään ressiä itselleni. Olen sanonutkin monelle, että päivitän tätä sitä mukaa, kun jotain valmistuu tai tulee jotain muuta mieleeni. En tähän paljastele vielä ensi vuoden suunnitelmiani, niistä sitten myöhemmin.. Mutta yksi tavoitteeni on aktivoitua enemmän tekemään juttuja tänne näistä tutuista harrastuksista ja ehkä jotain lisämaustetta tänne tulee uusista aihealueista. Tälle kaikelle minulla alkaa olemaan oikein hyvä suunnitelma kasassa. 


Oikein ihanaa uutta vuotta teille jokaiselle! <3

- Alvariina -




















sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulusukat

Vielä joululahjoja, yrittäkää vielä jaksaa lukea näitä joulujuttuja. Tänä vuonna vaan suurin osa lahjoistani oli niitä itsetehtyjä, niin pilkon näitä nyt omiin postauksiin jottei tule yhtä megapostausta, jota kukaan ei jaksa lukea loppuun asti.

Elikkäs olin haaveillut pidemmän aikaa tehdä joulusukkia, niitä joita näkyy aina amerikkalaisissa elokuvissa roikkuvan takan reunalla. Ja niitähän sitten tekemään! Apuja näihinkin joulusukkiin sain marraskuisella viikonlopun ompeluleirillä, se oli kyllä tehokas viikonloppu! Elikkäs joulusukat..

Kaava? Valmista kaavaa joka olisi miellyttänyt silmääni en löytänyt, joten oli otettava google avuksi, josta mallia hakea. Oikean mallin löydyttyä, piirsin sen ääriviivat iPadin näytöltä kaavapaperille, jota lähdettiin suurentamaan kopiokoneen avulla oikeaan kokoon. Loppujen lopuksi ei riittänyt enää yksi A3 arkki vaan piti jo ottaa käyttöön lisää apupaperia ja sitten alkoi löytymään oikean mallinen sukka.

Kankaaksi valikoitui puna-valkoruudullinen kangas ja vuorikankaaksi laitoin harmaa-valkoruudullista kangasta. Tokihan pientä koristusta näihinkin piti saada eli toiseen laitoin sydännauhaa ja pellavakankaasta leikatun tähden ja toiseen joulun toivotus nauhaa ja itse virkkaamani koristuksen. 

Nämä kaksi sukkaa ennätin nyt täksi jouluksi tehdä ja ehkä sitten ensi jouluksi ompelen myös omaan kotiin sukan jonne laittaa vaikka postin tuomat joulukortit.






Sukkien sisälle sujahti viime postauksessa nähtyjä pussukoita, villasukat, tiskirätti ja muita pikku juttuja. 

- Alvariina -





lauantai 26. joulukuuta 2015

Pussukoita

Nyt on joulun lahjat annettu ja avattu, niin voin julkaista niitä täälläkin. :-) Tähän postaukseen kokosin lukkokehyskukkaroita tai millä nimellä näitä haluaakaan kutsua kukkaro tai pussukka. Minulle nämä kaikki on pussukoita. Näitä opettelin tekemään yhtenä juttuna marraskuisella viikonlopun mittaisella ompeluleirillä.

Muutaman tämmöisen kehyskukkaron olenhan jo aiemminkin tehnyt, mutta vähän vaikeammalla (omalla) tavalla. Tykästyin todella näiden pussukoiden tekoon ja koska kaikki tarvittavat materiaalit löytyi valmiina jemmoistani, niin halusin täksi jouluksi tehdä näitä pikku lahjoiksi. Osasta tuli vähän isompia ja osa on sitten kukkaro kokoa. 









Pussukoiden sisälle  mahtui kivasti vähän suklaata ja pieni joulukoriste joita olen jo aiemmin tehnyt.

Harmituksekseni en kaiken tohinan keskellä muistanut kuvata ihan kaikkia mitä tein, mutta tässä kuitenkin oli osa valmistuneista pussukoista. Näitä oli kyllä kiva tehdä ja tulen tekemään näitä kyllä jatkossakin. Seuraavaksi ajattelin tehdä ison pussukan tilkkutyönä, koska vielä yksi iso kehys odottaa tuolla jemmassa. Siitä tulee itselleni iso kässäpussukka, joka kulkee sitten käsilaukussa mukana


- Alvariina -




















perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulun villasukat

Kuulin joulua edeltävänä perjantaina, että moni kutoo itselleen jouluksi uudet villasukat. Tuo ajatus jäi kaivelemaan mieltäni ja olihan vielä muutama päivä jouluun aikaa ja kyllä minäkin haluan itselleni pitkästä aikaa uudet villasukat! Kaivelin lankavarastojani ja löysin sieltä monta vajaata kerää, joten teenpä sukista tämän syksyn hitiksi muodostuneet räsymattosukat.

Kaiken muun vielä tekemättömän asian keskellä sain kuin sainkin sukat valmiiksi, viimeiset langanpätkät päättelin vielä juuri ennen joulurauhan julistusta. Nyt minullakin on jouluksi uudet villasukat ja vieläpä polvipituiset joita en ollut vielä koskaan aiemmin tehnytkään! :-)

Mutta... Sitten tuli ISO mutta.... Sukista tuli ihan liian isot minulle! Kuinka pystyinkään tekemään niin isot sukat, varsinkin kun kokokin oli helppo mitata omiin jalkoihin?? No tekevälle sattuu ja jos jotain positiivista niin mieheni sai tänäkin jouluna uudet villasukat. Olin ajatellut etten tänä vuonna olisi tehnyt hänelle sukkia, kun niitä hänellä piisaa ihan riittämiin. Mutta toisin kävi ja itse vietän tämänkin joulun vanhoissa sukissa. Mutta hyvät nämä vanhatkin sukat on ehjät, pehmeät ja lämmittävät, muttei uudet..





Ehkä nyt joulun pyhinä teenkin sitten uudet sukat ja varsinkin ne oikean kokoiset! Ja aloitankin sitten uuden vuoden uusilla sukilla.


- Alvariina -




keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu on jo ovella..

Kaikki muistot joulun herää
Keritään kuin lankakerää
Vuotta uutta odotellaan,
Vanha taakse pudotellaan
Olkoon alkava vuosi tää
täynnä iloa, elämää





Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille sekä onnekasta uutta vuotta!


Katsotaan sitten joulun jälkeen, mitä nämä paketit pitikään sisällään.

- Alvariina -





perjantai 18. joulukuuta 2015

Vauvalle viltti isöäidinneliöistä

Sain jokin aika sitten ihanan pyynnön, kun tätini pyysi minua tekemään juuri syntyneelle tyttövauvalle viltin.

Olen tehnyt aiemminkin pari vauvanvilttiä ja malliksi päätyi tälläkin kertaa isoäidinneliöt ja lankoina harmaata, luonnonvalkoista ja tietysti pieni ripaus vaaleanpunaista. Oi kuinka ihana olikaan alkaa virkkaamaan paloja näillä ihanilla väreillä, tykkäsin! Värivaihtoehtoja pyörittelin hetken aikaa eri mallipaloilla ja lopulta päädyin tekemään palat kahdella yhdistelmällä. Reunukseen virkkasin vielä joka värillä yhden kierroksen ja sen viimeistelee harmaa simpukka rivistö.

Aiemmin olen kiinnittänyt takapuolelle kankaan kiinni, mutta tällä kertaa päädyin olla kiinnittämättä fleeceä vilttiin kiinni. Joten se tuli erillisenä vilttinä jonka reunaan ompelin vaaleanpunaisella pitsinauhalla kanttaukset.




Nyt pystyin tämän julkaisemaan täällä blogissakin, kun salaisuus ei voi enää paljastua. Viltti on annettu ristiäislahjaksi ja kyllä hän saikin kauniin nimen. :-)

Vielä on muutama päivä jouluun ja pikku touhuilut on vienyt kaiken aikani, mutta niistä sitten enemmän aikanaan. 


- Alvariina -







sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Virkatut säärystimet

Näin jo aiemmin syksyllä Facebookin jossain ryhmässä postauksen virkatuista säärystimistä. Mikä loistoidea! No pitihän minun sellaiset tehdä, kun mallikin oli niin ihanan kaunis. Tallensin idean päähäni, niin valitettavasti minulla ei ole kertoa alkuperäistä postausta tähän. 

Nämä on virkattu ihan tasaisena levynä pylväitä ees ja taas. Reunoihin tuli simpukat ja sitten napit sivuun. Nappeja tarvitsi olla aika lailla ja tokihan niiden piti olla samanlaiset... Ajatuksenani oli laittaa näihin vaaleanpunaiset muovinapit, mutta tietty niitä jäi uupumaan juuri se yksi tarvittavasta määrästä.. Sitten piti mennä uudestaan nappivarastoille... Olen jemmannut tiettyjä nappeja, jotka on mummoni peruja ja en ole raaskinut käyttää niitä nappeja vielä minnekään. Mutta nyt  niistä mummoni vanhoista napeista löytyikin, aivan täydelliset napit näihin säärystimiin ja vielä oikea määräkin. :-)


Lankana näihin käytin Novitan 7 veljestä vaaleanharmaata ja sitä kului noin puolitoista kerää. Nämä valmistui tosi nopeasti, siis tuo virkkaus osio.  Mikä minua hidastutti näiden valmiiksi saattaminen oli nappien ompeleminen.. Muutenkin minulle se nappien ompelu on niin huoh jotenkin tylsää... Mutta nyt ne on valmiit! :-)

Ja pikku vinkkinä.. Jos vielä puuttuu joululahja idea niin tässä yksi sellainen, joka ei vie montaa iltaa valmistuakseen.

Talvikin tuli kerrasta joten nautitaan nyt kauniista lumisista maisemista!

- Alvariina-









maanantai 12. lokakuuta 2015

Neulottu pipo

Olin viikonloppuna käymässä äitini luona ja hän oli ostanut kerän lankaa josta toivoi pipoa itselleen. Toiveena oli samankaltainen pipo mitä olin hänelle vuosia sitten neulonut. No eihän siinä sitten muuta kuin kaupasta puikot ostamaan, kun eihän minulla niitä mukana ollut.

Siinä viikonlopun aikana pipo valmistuikin ja siitä tuli mieluinen. Ja mikä parasta, niin oli helppo neuloa sitä, kun pystyi keskeneräistä pipoa sovittamaan äidin päähän ja katsomaan koska on sopiva aika kavennella ja sekin että pipon ympärysmitta tuli sopivaksi. :-) Lanka oli ihanan kaunista vaalean violetin väristä, jossa oli mukana vähän kimalletta. Lankaa jäi kerästä vielä ylikin niin lupasin virkata vielä kukkasen tuosta langasta jonka voi laittaa vaikka tuohon pipoon tai sitten takkiin.


Olipas mukava pitkästä aikaa neuloa palmikkoa! Täytyy kyllä myöntää, että viime kerrasta olikin liian pitkä aika.. Nyt tuli taas monta uutta ideaa mihin voisinkin noita palmikoita neuloa. 

- Alvariina -






sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Minä ja ompelukoneeni

En ole näissä blogi kirjoituksissani ottanut kantaa juuri minkään tai muutenkaan tuonut omia mielipiteitäni aiemmin julki. Mutta nyt haluan antaa erääseen asiaan oman mielipiteeni ja sehän liittyy harrastamiseen.

Aloitin käsityö kurssin jonne ilmoittautumisesta jo aiemmin taisin mainitakin. Vieläkin näin aikuisiälläkin uuden harrastuksen aloittaminen jännittää, ainakin minua. Menethän ihan uuteen paikkaan, uusien ihmisten pariin, oppimaan ihan uutta, yksin.

Koitti päivä, että tämä kurssi alkoi ja olin odottanut tätä päivää jo muutaman viikon. Löysin oikean paikan vihdoin ja viimein kierrettyäni ensin muutaman lukitun ulko-oven jonka vuoksi saavuin kurssille pari minuuttia myöhässä. Joo olisin voinut käydä ensin tutustumassa paikkaan, mutta mistäpä silloinkaan olisin voinut tietää mikä ovi on se oikea ja millä puolella rakennusta.

Oikeaan luokkaan päästyäni menin istumaan siihen vapaaseen pöytäpaikkaan mikä siellä oli muiden parissa. Tässä tuli ensimmäinen mielipaha, vastassa istuva rouva katsoi minua alta kulmien ja tokaisi sanoa, että "voisitko mennä istumaan jonnekin muualle kun se on xxxx paikka". Joo siinä vaiheessa olin saanut laskettua kaikki tavarani siihen, niin vastasin vaan kohteliaasti, että "jos sopii niin minä istusin tässä". Taisihan se sopia, siinä sen illan istuin ja tämä xxxx henkilö jolle paikka oli varattu, niin tuli todella reilusti myöhässä kurssille. Hän löysi vapaan paikan ihan vierestä, eikä ainakaan osoittanut millään tavalla, että olen vienyt hänen paikkansa. Ajattelin, että jos näin olisi käynyt niin kyllä siitä voi tulla sanomaan.

Ilta oli muuten edennyt tosi kivasti ja pääsin tekemisen makuunkin. Olin ottanut kurssille mukaan oman ompelukoneeni, koska ajattelin että hän on tuttu ja turvallinen, niin ompelu on ainakin se helppo osuus vanhalla ystävällä. Sitten siinä ompelin innoissani, kun sen illan aiheena oli kiva ja simppeli malli, josta minäkin pääsin heti jyvälle. Kunnes taakseni tulee eräs rouva kysymään ompelukoneestani kaikenlaista.. "Mistä olet Evan ostanut? Paljonko maksoi? Oliko se kallis? Ai, tuo on niitä market versioita?! Joo, no pystyyhän tuolla joo ompelee just suoraa ja siksakkia. Hehhee, taisi ommella sutun!!?" Annoin näihin kaikkiin vuorollani vastauksen.

Mutta ihan oikeesti! Tuolla hetkellä minua alkoi ottaa ihan oikeesti pattiin! Joo minun ompelukoneeni on Eva, jonka hinta ei varmasti päätä huimaa, mutta on tarpeeksi hyvä minulle. Tekee juuri sen mitä tarvitsen, eli ompelee suoraa, siksakkia ja saan tällä vetoketjut ommeltua. Eli juuri täydellinen minulle! Ja ei, se ei ommellut suttua, ei ole koskaan sitä tehnytkään. Ja mikä tärkeintä, tämä on minun ensimmäinen ompelukoneeni, jonka olen saanut jo vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi äidiltäni, joten tällä koneella on minulle tunnearvoakin. 

Niin mikä tämä kaiken pointti oli? Ihan vain se, että oli harrastus mikä tahansa, liikunnallinen, käsitöitä tai joku muu. Niin jos meidän aikuisten keskellä otetaan uusi henkilö tuolla tavalla vastaan siihen vanhaan porukkaan joka on pysynyt yhdessä vuodesta toiseen, vielä arvostellen toisen työvälineitä. Niin en oikeasti ymmärrä. Eikö meidän aikuisten pitäisi olla jo sen verran järkeviä, että otetaan kaikki ilolla mukaan!! Harrastamisenhan pitäisi olla kivaa!

Ei tuo ilta kokonaisuudessaan kurja kuitenkaan ollut, oli siellä mukavaakin. Kivoja ihmisiä ja myös ystävällisiä kommenttejakin. Ja kuitenkin olen siellä itseäni varten oppimassa uutta ja mielenkiintoista, jossa haluan kehittyä paremmaksi taidoiltani.


Ja sain minä siellä blokit valmiiksi jotka nyt sitten tänään sain ommeltua yhteen. Olin ajatellut jos olisin tehnyt pöydälle liinasen niistä, mutta kun vähän tarkemmin valmista kasausta katselin, niin hoksasinkin, että aikaansaanokseni oli sattumalta juuri tyynyliinan kokoinen, joten tein siitä tyynyliinan. Käytin hyväkseni valkoista tyynyliina johon tekeleeni kiinnitin reunasta reippaalla siksakilla. Valmista! :-)


Juu käsityö harrastus on varmaan se yksi pahimmista "välineurheilu lajeista", mutta olkaamme jokainen ylpeitä niistä välineistä mitä meillä on. :-)

- Alvariina -






keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tilkkuilua

Nonnii, nyt on lomat vietetty ja töitäkin on hetki jo tehty eli arki rullaa taas normaaliin tapaan. Käsitöiden tekeminen on ollut niin ja näin viime viikkoina, mutta nyt taas alkaa nekin sujumaan! Ja varsinkin nyt, kun olin viime viikonloppuna kansalaisopiston järjestämällä tilkku- ja ompeluleirillä. Tehokasta uuden oppimista perjantaista sunnuntai iltaan! 
Suurimpana toiveenani tuolle leirille oli oppia tilkkutöiden perusjuttuja, kun ne on ollut minulta tyystin hakusessa. Ja kyllä täytyy todeta, että sain niin paljon oppeja, että oli kyllä erittäin hyödyllinen viikonloppu! Ope oli ihana ja niin kärsivällinen, kun jaksoi kertoa useampaan kertaan mitä minun piti tehdä. Kun kerkesihän se jo kertaalleen sanottu unohtua tekemisen varrella... Ja kiva oli kyllä koko porukkakin ja kuinka hienoja töitä viikonloppuna syntyikään! Ehkä minäkin sitten joku päivä..

Mitäs minä sitten siellä teinkään? Tein patalapun jossa on kiva kolmiokuvio molemmin puolin, vaikkakaan en yhtään kolmiota leikannutkaan vaan tuo on syntynyt ihan neliöistä. :-) Nyt vaan tarttee tehdä samanmoinen kotona muistin virkistämiseksi, niin saan ihanan patalappu parin käyttöön.
Tein myös vetoketjupussukan jossa on vanu välissä ja vähän tuli tikkaustakin harjoiteltua. Mikä tässä oli tärkein, niin tuo vetoketjun ompeleminen. Joo kyllä tuo oli eka vetoketju jonka olen ommellut! Harjoitusta se vielä vaatii, mutta nyt on sentään sen ompelu on opeteltu! :-) Pussukalle tulikin heti käyttötarkoituskin, se on hyvä ompelutarvikkeille ja leikurille, kun ei tarvitse ottaa mukaan kuin vähän tarvikkeita.


Nämä kaksi työtä oli ne valmistuneet työt. Toki muutakin tein, mutta se on vielä erittäin pahasti kesken. Aloin tekemään kolmioita pikatekniikalla ja ensin mieleeni tuli tehdä niistä kassi, mutta jossain vaiheessa suunnitelma muuttuikin ja nyt on sitten peitto tulossa! Ja peiton lopputuloskin vielä muuttui ja laajeni työn edetessään, niin nyt jäi aikas paljon kotiinkin ommeltavaa, mutta kyllä se vielä valmiiksikin jossain vaiheessa valmistuu.

Tämmöistä tällä erää ja kyllä tuo tilkkuilu vei sen verran mennessään, että ilmoittauduinkin vielä kahdelle muullekin kurssille. Niitä odotellessa nautin syksystä piilopaikassani viltin alla vaikka virkkuutyön ja teekupposen kanssa.


-Alvariina-