Kolmas kerta toden sanoo, huovutetut tossut

Joskus kun jokin asia ei onnistu, niin ei muuta voi kun yrittää tehdä homma uudelleen. Tämä on varmaan kovin tuttua monellekin käsityöläiselle. Joskus huomaat neuloessa virheen työn alkuvaiheessa, silloin purat ja korjaat virheen. Tai ompelet jotain ja huomaatkin, että siitä tulikin pieni tai suuri ja taas virhe korjataan tai sitten muutetaan suunnitelmia jos mahdollista. Tämä on arkea tekevälle ja minulle nyt viime ajoilta erittäin tuttua.

Minua pyydettiin tekemään vastaavanlaiset huovutetut tossut mitkä tein viime vuoden alussa lahjaksi äidilleni. Ne tossut oli silloin ensimmäiset tekemäni huovutetut tossut mitä olin koskaan tehnyt.

Sitten vaan langat kaupasta ja tossuja neulomaan ja koneeseen huopumaan. Otin tossut koneesta huovutuksen jälkeen niin ne oli niin pienen pienet, että ikinä niistä en olisi saanut millään venytyksellä oikean kokoisia.. No ei muuta kun lankakauppaan uudet langat ostamaan.

Toiset tossut neuloin vähän suurempina ja koneeseen huopumaan, nyt ne onnistuu! Vai onnistuiko? Otan tossut koneesta ja ei, ei näinkään! Nyt nämä kakkosversiot on ihan yli isot! Laitan ne uudelleen huopumaan, olen lukenut että voi uudelleen huovuttaa jos ekalla kerralla se ei onnistu, niin uusiksi vaan! Toinen yritys ja koneesta ulos... Ei ei ja ei, kyllä ne vähän jo meni pienemmäksi, mutta ei vieläkään tarpeeksi. Tässä vaiheessa meinasi itku tulla.. No jos vielä kokeilen näiden laittamista koneeseen? Sinne vaan kakkosversiot kolmannen kerran huopumaan! Laitoin vielä tosi pitkän pesuohjelman, nyt onnistuu! Kolmannen kerran tossut koneesta ulos ja tulosta katsoessani sain ilokseni huomata, että nyt niistä saa kyllä oikean kokoiset. Hetken niitä vielä pyörittelin, mutta kriittinen silmäni totesi, että ne olisi oikean mittaiset, mutta niiden malli oli liian korkea, en halunnut että ne on mallia hollannikkaat.

Menin kolmannen kerran lankakauppaa ostamaan lankoja näitä tossuja varten. Neulon kolmannet versiot ja sitten koneeseen huopumaan. Kun tossut pyörii koneessa, samalla aikaa mielessäni hoen kaikki onnea tuottavat sanat ja pidän sormeni kyynärpäitä myöten ristissä. Otan tossut koneesta ja itku meinaa päästä, mutta tällä kertaa ilosta! Kyllä, kolmas kerta toden sanoi, tossut on oikean kokoiset! Kyllä niitä himpun verran piti venyttää, mutta ne onnistui. Sitten pieni muotoilu ja kuivumisen odotus ja projekti pääsee jatkumaan. Virkkasin tossuihin vielä varret saman sävyisestä langasta ja virkkasin kukkasen sivuun koristukseksi.

Lankana tossu osassa käytin Novitan Joki-lankaa ja varressa sekä kukassa 7 veljestä. Nyt tossut on valmiit ja ne pääsee matkaamaan oikeaan osoitteeseen.

Nämä valmistui ihan liian myöhässä aikataulusta, mutta sentään sain ne valmiiksi. Joskus tekeminen vaatii paljon korjaamista, purkamista tai uudelleen aloittamista. Mutta ei auta, kun korjata tilanne jotta työ valmistuu niillä kriteereillä mitä työllesi olet asettanut. Mutta se tunne, kun kaiken tuon jälkeen työsi on valmis, on niin huikea että muistat taas miksi teet sitä mitä teet. Se on se tekemisen rakkaus käsitöihin. 

- Alvariina -

Ps.
Nyt on parit ylijäämätossut ja  ne meni jemma nimiseen paikkaan jotka tulee vielä hyötykäyttöön uusien suunnitelmien kanssa.