Ruskan lapaset ja sukat

Pääsin nauttimaan ruskalomaa Ylläksen maisemiin syyskuun viimeisellä viikolla. Ruska oli tuolloin jo hiipumaan päin, mutta kyllähän siellä vaan siltikin kaunista oli. Viikkoon mahtui auringonpaistetta, vesisadetta, sumua ja tuulta. Mutta säästä huolimatta nautin viikon jokaisesta päivästä ja tehtiinpä päivän suunnitelmat fiiliksen pohjalta, niin ei pettymyksiäkään sitten voinut tulla. Ja olihan se kieltämättä aika ikimuistoista taivaltaa tunturin huipulla sumussa, jossa näkyvyys oli hurjat 20 metriä ja yrität tutkailla missä se reittimerkki oikein onkaan? Mutta nuohan on juuri niitä kokemuksia joita muistaa vielä pitkään.

 

 



Tämä puu säväytti upeudellaan. Ensin, kun näin sen katsoin vaan, että onpa hassu puu, jossa on paljon patteja. Sitten kävelin sen ohitse ja jotenkin minulle tuli tunne, että vielä pitää kääntyä taakse. Ja sitten näin sen, hassulla puulla olikin kasvot ja niitä katsoessani ymmärsin miksi minun piti kääntyä. Nuo kasvot kertoivat kaiken, se hassu puu olikin hyvin vanha ja viisas.



Kotoa lähtiessäni varasin käsitöitä varten mukaan kaksi kerää muutaman vuoden takaista ykkös suosikkiani  sinapin ruskeaa Novitan 7veljestä, jota onnekseni löysin kesällä vielä eräästä kaupasta. Mielessäni oli neuloa itselleni oikein pitkät piirakkasukat ja niitä sitten vaan tekemään. Olihan luvassa kuitenkin ajomatkoja ainakin n.2000km, joten hyvin oli ainakin aikaa neuloa.

En löytänyt suoraan netistä valmista ohjetta, joka olisi ollut minun jaloille sopiva. Joten hylkäsin sitten kaikki ohjeet ja sitten vaan sukkia neulomaan omin neuvoin. No eihän noihin sinänsä mitään ohjetta tarvitsekaan, jos aiemmin on piirakkasukkia neulonut, samalla kaavallahan nuo pitkätkin tehdään, kun muistaa vaan kaventaa vartta sopivasti. Sukkia sitten neuloin kaikilla ajomatkoilla mitä liikuskelimme viikon aikana ja toki oli myös pitkät illat aikaa mökissäkin näitä tehdä. Joten yllättäen sukat valmistuikin sitten tosi nopeaan ja olihan vielä lomaakin ihan vähän jäljellä, joten jotain lisätyötä piti sitten keksiä. 

Olin neulonut sukat omilta keriltänsä, joten minullahan oli sitten kaksi samankokoista nytteröä jäljellä. Niitä katsoessani mietin, josko ne riittäisi vielä lapasiin? Niitä sitten tekemään, olihan minulla vielä kotona tuota lankaa jemmassa jos nytteröt ei olisi riittäneet. Halusin lapasiinkin tuon ihanan piirakka kuvion, niin sitten minulla olisi kivasti samaa sarjaa sukat ja lapaset. Olen jo aiemmin virkannut tuosta langasta pipon, niin sekin passaa näiden kanssa. Lapasia en ollut koskaan aiemmin piirakka kuviolla tehnyt, mutta ei muuta kuin kokeilemaan ja hyvin tuo kuvio myös lapasiin sitten kävikin.

Lapaset valmistui kuin itsestään, kun niin nopsaan sain molemmat valmiiksi. Sukista jääneet nytteröt siis riitti juuri lapasiin ja enää jäljelle ei sitten jäänytkään lankaa, kuin metrin verran molemmista nytteröistä. Joten nyt voi sanoa, että oli aika tehokasta tuo langan käyttö sekä riittävyys.

Paluumatkaa oli jäljellä enää noin 80 kilometriä kun lopulta tuumasin sanoa miehelleni, että nyt kaikki on valmiina ja jopa pääteltynä! Joten sitten tuon loppu matkan pyörittelin sormiani ja mietin mitä sitten seuraavaksi aloittaisinkaan..
 

 

 

 

 

 

 

Loma oli kaiken kaikkiaan ihana ja akut latautui hyvin taas arjen aherruksiin. Eli kyllä kerkesin rentoutuakin, etten koko aikaa rehkinyt hullunlailla ainoastaan sukkapuikkojen kanssa. 

-Alvariina-