Onnea on hyvä mieli

Tänään alkoi talviaika, niin kaitpa nyt voi sitten todeta tänään olevan talven ensimmäinen virallinen päivä. Tämä talviaika on minun sisäiselle kellolle se oikea aika ja olikin onni herätä aamulla ajoissa uudessa ajassa. Heti aamulla riensin ulos tekemään vielä ne viimeiset pihahommat, kun onhan ensi viikolle ennustettu lumisateita. No nyt voi talvi alkaa myös meidän pihan puolesta. 

Löysin vielä yrttipenkistäni viimeiset kaunistukset rucolasta ja sitruunamelissan oksista maljakkoon laitettavaksi tuohon käsityöpöytäni päälle. Ja voi kun nuo ilahduttaakin tuossa niin kovasti.

On onni löytää juttuja tuolta ulkoa jotka antaa hyvän mielen, mutta onnea on myös, kun voit antaa hyvän mielen jollekin toiselle ihmiselle pienillä asioilla. Itse pyrin omilla teoilla antaa hyvää mieltä minulle tärkeille ihmisille on se sitten milloin mitäkin tilanteen mukaan. Vastalahjaa en ole vailla, kiitos riittää.

Olen onnekas, kun lähipiirini osaa arvostaa itsetehtyjä lahjoja ja kuten olen aiemminkin kertonut, niin kaikista mieluisinta on tehdä ja antaa omia käsitöitä omille rakkaille ihmisille.

Tässä joku aika sitten laitoin sukulaiselleni menemään pikku paketin joka sisälti tiskirättejä ja villasukat. Tiesin jo ennakkoon, että molemmat ovat oikein toivottuja juttuja saada ja niin siinä kävikin. Kun paketti oli mennyt perille, niin rakas sukulaiseni soitti kiitokset ja olin niin ilahtunut, että olen pystynyt ilahduttamaan kahden minulle rakkaan ihmisen päivää pienellä paketilla. Sukulaiseni sanoi, että hän ei edes osaa kiittää tarpeeksi siitä, johon itse sanoin, että minulle suurin kiitos on se, että paketti oli mieluisa. Tämmöiset tapaukset on yksi niistä asioista mikä saa minut tekemään käsitöitä.

Vaikka nyt alkaa se vuoden pimein ajanjakso, niin haetaan niitä mieltä ilahduttavia asioita siitä läheltä. Niitä kyllä löytyy, kynttilöiden valossa rentoutua villasukat jalassa vaikka kutimet kädessä. Jos käsityöt ei ole sinun juttu niin ota vaikka hyvä kirja käteen ja uppoudu seikkailujen maailmaan! 

Oikein hyvää talven ensimmäistä päivää teille jokaiselle. Ja minulle onnea on, kun olette löytäneet blogini. <3 

-Alvariina- 

Ruskan lapaset ja sukat

Pääsin nauttimaan ruskalomaa Ylläksen maisemiin syyskuun viimeisellä viikolla. Ruska oli tuolloin jo hiipumaan päin, mutta kyllähän siellä vaan siltikin kaunista oli. Viikkoon mahtui auringonpaistetta, vesisadetta, sumua ja tuulta. Mutta säästä huolimatta nautin viikon jokaisesta päivästä ja tehtiinpä päivän suunnitelmat fiiliksen pohjalta, niin ei pettymyksiäkään sitten voinut tulla. Ja olihan se kieltämättä aika ikimuistoista taivaltaa tunturin huipulla sumussa, jossa näkyvyys oli hurjat 20 metriä ja yrität tutkailla missä se reittimerkki oikein onkaan? Mutta nuohan on juuri niitä kokemuksia joita muistaa vielä pitkään.

 

 



Tämä puu säväytti upeudellaan. Ensin, kun näin sen katsoin vaan, että onpa hassu puu, jossa on paljon patteja. Sitten kävelin sen ohitse ja jotenkin minulle tuli tunne, että vielä pitää kääntyä taakse. Ja sitten näin sen, hassulla puulla olikin kasvot ja niitä katsoessani ymmärsin miksi minun piti kääntyä. Nuo kasvot kertoivat kaiken, se hassu puu olikin hyvin vanha ja viisas.



Kotoa lähtiessäni varasin käsitöitä varten mukaan kaksi kerää muutaman vuoden takaista ykkös suosikkiani  sinapin ruskeaa Novitan 7veljestä, jota onnekseni löysin kesällä vielä eräästä kaupasta. Mielessäni oli neuloa itselleni oikein pitkät piirakkasukat ja niitä sitten vaan tekemään. Olihan luvassa kuitenkin ajomatkoja ainakin n.2000km, joten hyvin oli ainakin aikaa neuloa.

En löytänyt suoraan netistä valmista ohjetta, joka olisi ollut minun jaloille sopiva. Joten hylkäsin sitten kaikki ohjeet ja sitten vaan sukkia neulomaan omin neuvoin. No eihän noihin sinänsä mitään ohjetta tarvitsekaan, jos aiemmin on piirakkasukkia neulonut, samalla kaavallahan nuo pitkätkin tehdään, kun muistaa vaan kaventaa vartta sopivasti. Sukkia sitten neuloin kaikilla ajomatkoilla mitä liikuskelimme viikon aikana ja toki oli myös pitkät illat aikaa mökissäkin näitä tehdä. Joten yllättäen sukat valmistuikin sitten tosi nopeaan ja olihan vielä lomaakin ihan vähän jäljellä, joten jotain lisätyötä piti sitten keksiä. 

Olin neulonut sukat omilta keriltänsä, joten minullahan oli sitten kaksi samankokoista nytteröä jäljellä. Niitä katsoessani mietin, josko ne riittäisi vielä lapasiin? Niitä sitten tekemään, olihan minulla vielä kotona tuota lankaa jemmassa jos nytteröt ei olisi riittäneet. Halusin lapasiinkin tuon ihanan piirakka kuvion, niin sitten minulla olisi kivasti samaa sarjaa sukat ja lapaset. Olen jo aiemmin virkannut tuosta langasta pipon, niin sekin passaa näiden kanssa. Lapasia en ollut koskaan aiemmin piirakka kuviolla tehnyt, mutta ei muuta kuin kokeilemaan ja hyvin tuo kuvio myös lapasiin sitten kävikin.

Lapaset valmistui kuin itsestään, kun niin nopsaan sain molemmat valmiiksi. Sukista jääneet nytteröt siis riitti juuri lapasiin ja enää jäljelle ei sitten jäänytkään lankaa, kuin metrin verran molemmista nytteröistä. Joten nyt voi sanoa, että oli aika tehokasta tuo langan käyttö sekä riittävyys.

Paluumatkaa oli jäljellä enää noin 80 kilometriä kun lopulta tuumasin sanoa miehelleni, että nyt kaikki on valmiina ja jopa pääteltynä! Joten sitten tuon loppu matkan pyörittelin sormiani ja mietin mitä sitten seuraavaksi aloittaisinkaan..
 

 

 

 

 

 

 

Loma oli kaiken kaikkiaan ihana ja akut latautui hyvin taas arjen aherruksiin. Eli kyllä kerkesin rentoutuakin, etten koko aikaa rehkinyt hullunlailla ainoastaan sukkapuikkojen kanssa. 

-Alvariina-

Syyskuun langankulutus

Syyskuu sujahti mennä niin vikkelästi, että en taaskaan ymmärrä tätä ajankulua! Syyskuun käsityöt painottui virkkaus- ja neulomisjuttuihin. Minulla on edelleenkin vielä ne muutama isompi työ vaiheessa, joten kaikki valmistuneet grammat tulee villasukista. Niitä olen puuhastellut pieninä välipaloina ja villasukathan on myös oivallisia töitä vähänkin pidemmillä ajomatkoilla.

Lankaa kului 547 gr

Lankaa ostettu 450 gr

Vaikka kuun alussa kovasti päätinkin, että en lankoja osta ja käytän ainoastaan jemmoissa olevia keriä. Kuitenkin vähän jouduin tuosta lipsumaan, kun olimme lomareissulla ja sieltä tuliaisina itselle oli aivan pakko ostaa ihania villalankoja. Joten annan itselleni hyväksynnän noihin lisääntyneisiin grammoihin. Mutta niistä lomalla ostetuista langoista ja siellä valmistuneista töistä sitten omassa postauksessaan sitten seuraavan kerran.

Kovin hassua, kun nuo nytteröt on melkein grammalleen saman kokoisia. Johtunee varmaan siitä, että kaikki valmistuneet sukat on tehty lähestulkoon samalla koolla. :-) Jossain vaiheessa tarvitsee suunnitella sitten taas jotain työtä johon noita upottaa. Mutta kerrytetään noita nytteröitä vielä vähän aikaa ja mietitään sitten mitä niistä tehdä.

Oikein oivallista lokakuuta!

-Alvariina-

Käsityökirjahaaste kesken jäi, epäonnistuinko?

Keväällä startannut käsityökirjahaaste on edelleenkin mielestäni ihan mahti idea! Vaikkakin se osaltani kesken jäi ainakin siinä ajassa, jonka tähän olin itselleni haasteelle asettanut. Mutta kuinka tässä näin oikein pääsi käymään?

Tämä haaste pääsi osaltani hyvin käyntiin ja vielä muutama haasteen työ on vielä keskenkin odottamassa viimeistelyjä, no ne sitten aikanaan.. Olin tehnyt paperille haasteesta täydellisen suunnitelman. Jokaisesta kirjasta olin kirjannut ylös mallin ja sen sivunumeron mitä tekisin juuri siitä kirjasta. Tämä kaikki tietysti oli jo loppu keväästä.

Sitten kesän aikana luin Marie Kondon Konmari kirjan. Tätä kirjaa ei varmaan tarvitse kauheasti selitellä, tämä kirja on ollut niin paljon pinnalla koko vuoden ajan. En ole vielä kotiani ns. marittanut, mutta ajatusmaailmaani Kondon opetukset pureutuivat välittömästi ja toki samalla myös näihin tekemiini käsitöihin. Aiemmin olen saattanut tehdä käsitöitä vailla sitä todellista käyttötarkoitusta tai käyttäjää. Mistä syystä minulla on tuolla vino pino juttuja jemmassa odottaen ehkä sitä mahdollista tarvetta. Kesän aikana ja sen jälkeen niin kotini hankinnoissa kuin näissä käsitöissäni olen ajatellut, että en osta tai tee yhtään mitään jos en tiedä mitä sillä tuotteella teen tai tarvitsen.

Moni noista käsityökirjoistani on sellaisia, joiden sisältö ei oikein säväytä. Toki jokaisessa on jotain järkevääkin, mutta nyt kun olen katsonut sitä paperilla olevaa suunnitelmaani, niin huomaan vaan, että ihania töitä joita olisi kiva tehdä, mutta mitä varten niitä teen? Käyttöä tai saajaa juuri niille en kuitenkaan keksisi. Joten suosiolla päätin jättää tämän haasteen osaltani kesken ja teen niistä kirjoista sitten jotain, kun niille ohjeille tarvetta tulee. Ja tähän voin kyllä todeta, että muutaman viikon päästä alkava kirpputoripöytä saattaa saada täytettä muutaman artikkelin verran myös näistä kirjoista, muttei kaikki tietenkään sinne mene.

Tietenkin minä vieläkin teen nyt ja aina vaikka sun mitä käsitöitä ja monia on suunnitteluasteella. Mutta nyt teen sellaisia, joille suoraan tarkoituksen tiedän. Varsinkin kun tuo joulukin on tulossa, niin  onhan se taas kiva sujauttaa paketteihin jotain itse tehtyä.

Joten en koe epäonnistuneeni tässä haasteessa. Teen ainakin hetken vaan niitä oikeasti tarpeeseen meneviä juttuja. Ja kuitenkin tämän haasteen vuoksi tuli luettua/selailtua nuo kaikki käsityökirjat ja nyt oikeasti tiedän, mitä niissä on, muutakin kuin se yksi suosikki ohje. Eli kyllä tästä jotain hyvääkin tuli ja tietysti muutama valmis työkin. :-)

-Alvariina-

Uusi huivi syksylle

Huivi on sellainen asuste jota käytän lähestulkoon aina. Varsinkin, kun ilmat viilenee, niin mikä sen ihanampaa onkaan kuin kietoa huivi lämmikkeeksi kaulan ympärille. Huivi on minulle vähän sama kuin villasukat. Kun tulet kotiin puet ensimmäisenä villasukat jalkaan ja vastaavasti kun lähdet kotoa niin kiedot huivin kaulaan.

Olen jokusen kolmiohuivin virkannut aiemmin Debbie Stollerin simpukkahuivin ohjeella. Mutta nyt kaipasin malliin jo vähän vaihtelua ja toisaalta en tiedä miksi sen virkkaaminen on ollut jotenkin puuduttavaa hommaa. On paljon mukavempi virkata sen suuntaisesti että työ alkaa kolmion kärjestä kuin siten, että virkkaat toisen suuntaisesti. Tulipas nyt ihan kauhean selkeästi kerrottua tämä pieni ongelmani.. Mutta toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan. 

Tämän huivin malliksi valikoin tuon ihanan simpukkahuivin. Aiemmin olin vaan ihastellut tällä mallilla virkattuja huiveja ja niin monta kertaa olin ajatellut itsekin kokeilla tätäkin mallia. Niin nyt oli sitten minunkin tehtävä tällainen huivi. Ohjeen löysin helposti googlettamalla ja useammalta sivustolta sen löysinkin. Mutta itse nappasin ohjeen Arkimamman Arkiralli blogista, ohjeeseen pääset täältä, ohje löytyy tuolta kuvana sekä sanallisesti.

Virkkasin huivin 3,5mm koukulla, lankana käytin Regian raitalankaa. Mietin alkuun kuinka tuo raitalanka sopii tämmöiseen malliin, mutta eipä tuo mielestäni ollut ollenkaan huono valinta.  Tulihan tuosta vähän kirjava, mutta jotenkin noissa sävyissä on kuitenkin rauhallinen rytmi. Langankulutus oli muutamaa grammaa vaille 200gr, eli ne kaksi kerää tähän meni mitä jemmoissani tätä oli. Ja te jotka tällä mallilla olette huivin virkanneet, niin saatatte huomatakin, että tuo viimeisimmän reunan kuvio ei ole täydellinen, vaan siitä jäi uupumaan viimeiset kerrokset, juurikin sen vuoksi kun lankaa ei ollut enempää, en anna sen häiritä, kun kaunishan tuosta noinkin tuli.

Tällä huivilla on kiva ottaa vastaan syksyn rapsakat päivät. Ja saattaahan se olla, että tulen tekemään muutaman muunkin tällaisen, niin en heti unohda mallia mielestäni.

-Alvariina-

Elokuun langankulutus

Niin se elokuukin hurahti mennä ja nyt sitten viimeistään ollaan virallisesti syksyssä! Minä olen tainnut täälläkin jo aiemmin puhua, että on jo syksy. Mutta minkäs minä syksyn lapsi muuta voi, kaikista vuodenajoista tämä on kuitenkin ehkä se josta eniten pidän. Aurinko antaa valonsa matalempaa ja värjää maiseman omalla siveltimellään kullan keltaiseksi ja ruosteen punaiseksi. Lehdet alkaa pikkuhiljaa luovuttamaan ja niihinkin tulee ruskan sävyt. Luonto on antanut jo antimiaan, mutta nyt näinä kauniina päivinä on ihana mennä vaikka hetkeksi työpäivän päätteeksi metsään sienikorin kanssa ja saada herkkuja suoraan pannulle ja vähän säilöön talven varalle. Syksy!

Mutta muistellaan hieman tuota elokuuta ja sen langankulutuksia..

Lankaa ostettu 1650gr !!

Juu nyt tuli paljon ostettua lankaa, mutta tuossa määrässä on parin tulevan projektin langat, jotka vie tuosta suurimman osan.. Ja loput on sitten tarjouksesta ostettua Novitan Polkka-lankoja, joita en vaan voinut ohittaa..

Lankaa kulutettu 734gr

Hyvä noin! Tuossa summassa on jo esittelemäni pienen prinsessan virkattu viltti ja muutamat villasukat. 

Näillä lukemilla mentiin elokuu ja nyt taas tämän syyskuun yritän olla ostamatta lankoja ja ainoastaan kuluttaa noita jemmoja. Luulen, että ongelmaa ei tule, jollei sitten tule jotain hyviä tarjouksia vastaan.

Ihanaa viikon alkua teille ja toivotaan, että saadaan nauttia kauniista päivistä ilman sateita. :-) Ja jos niitä sateita tulee, niin eipä sekään haittaa, sittenhän voi ottaa kutimet esiin ja tehdä lämmikeitä tulevalle talvelle. 

-Alvariina-

Aurinkoiset piirakkasukat

Mistä tietää, että on taas se aika, kun on myönnettävä syksyn saapuvan ja kesän väistyvän taka-alalle?

Minulla sen ensimmäisenä huomaa siitä, kun kaivan esille sukkapuikot ja -langat. Kesän aikana käsityöt painottuu virkkuu töihin ja sukkia minun ei edes tulisi mieleen neuloa. Mutta kun kesä alkaa olla ohitse, niin automaattisesti tulee sukkien neulominen kuvioihin mukaan. Niin kävi nytkin ja ensimmäiset villasukat tälle syksyä ovat valmistuneet.

Alitajunnassani oli vielä varmaan kesä vahvasti mielessä, kun mitään ajattelematta valikoin jemmoistani tuon keltaisen lankakerän. Tuo kerä on ollut jo tosi pitkään marinoitumassa jemmoissa ja nyt siitä syntyi piirakkasukat.

Olisiko mikään muu sävy kuin tuo auringon keltainen voinut olla parempi, josta neuloa tämän syksyn ensimmäiset sukat? 

Vielä näillä sukilla ei ole oikeaa kotia. Mutta luulen, että näillekin aurinkoisille piirakkasukille käyttäjä löytyy ja pääseevät sitten lämmittämään jalkoja auringon keltaisella voimalla.

-Alvariina-